Synttärijuhlamekko

Viime aikoina olen ommellut kaikenlaista, mutta ompelusten kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Toisaalta kestopikkuhousunsuojat ja kestokuukautissuojat eivät ehkä ole niitä kaikkein kuvauksellisimpia juttuja, mutta olen muutakin saanut aikaiseksi.

Tänään kävimme Hoon parhaan kaverin nelivuotissynttäreillä syömässä kakkua (minä) ja juoksemassa taloa ympäri (Hoo). Juhliin piti tietenkin ommella uusi mekko ja sen näet tuossa kuvassa. Kaava on vanha tuttu Kangaskapinan Meri ja kankaana tällä kertaa Paapiin petrooli Hilda.

Päivänsankarille veimme lahjaksi Hiiop-jumpsuitin, joka valmistui kaksi tuntia ennen juhlien alkua ja josta jäi tietenkin taiteellisemmat kuvat ottamatta. Lopputulos on mielestäin oikein kiva, vaikka kaikenlaista pikkuvikaa (minun mielestäni) haalarissa onkin. Kankaana on Noshin joustocollege ja Paapiin työkonetrikoo. Tämä taisi olla nyt viiden ompelemani Hiiop ja jahka saan Hoolle jo aikaa sitten leikkelemäni Hiiopin ommeltua, voisin pitää pienen tauon tästä kaavasta. Ehkä myös tuon Meri-mekon vaihtamista johonkin toiseen voisi harkita...

Kesäpaita x 4

Männä viikolla pääsi kesä yllättämään ihmisen ja huomasin, että vaatekaapista löytyy vain jostain syystä pienentyneitä t-paitoja. Sekä alkujaankin jo liian lyhkäisiä. No, onneksi kangasta on kertynyt vaatehuoneeseen, joten ryhdyin paidan ompeluun. Tai niitähän tuli lopulta yhteensä neljä.

Kaavan askartelin Kangaskapinan ilmaisen Meri-mekon pohjalta. Sen saman, jonka kaavalla viime kesänä ompelin ainakin tämän, tämän ja nämä mekot. Mitäpä sitä hyvää kaavaa vaihtamaan!

Hyviä tuli paidoistakin. Pilkukas kangas on Papun, muut Verson Puodin. Tuossa ensimmäisessä paidassa, jonka on ommeltu keltaisesta sielulinnusta, kokeilin vesiputouspääntien tekoa mutta se vaatii vielä jonniin verran harjoitusta.

Ystävänpäiväsukat 2017

Kun viime vuoden tammikuun lopulla lähdimme matkaan kohti Berliiniä ja seikkailurikasta vuotta, aloitin laivalla Taimitarhan Ystävänpäiväsukkien neulomisen. Kyseessä oli yhteisneulonta, eli ohje paljastui pätkä kerrallaan, ja ajattelin, että semmoista on kiva matkalla tehdä.

Jonkin aikaa suunnitelma toimikin. Sitten oleilumme venähti kuukauden mittaiseksi asumiseksi hotellissa, ennen kuin löysimme asunnon. Muutaman illan vietin hotellin aularavintolassa neuloen ja viintä juoden, mutta sitten homma alkoi tympiä. Kun asunto lopulta löytyi, oli sukanneulonta muuttunut puuduttavaksi pakkopullaksi, sillä jotenkin sukat tuntuivat symboloivan asunnonhakuahdistusta.

Muutaman kerran kevään aikana yritin jatkaa sukkia, mutta ei siitä tullut mitään. Lopulta elokuussa otin itseäni niskasta kiinni ja neuloin ne loppuun. Eikä siinä kauaa edes mennyt... Seuraava sukkien lepovaihe oli jo edessä. Loppuraskaus ja sairastelu tekivät liikkumisesta hankalaa, joten emme päässeet valokuvaamaan sukkia missään kivassa paikassa. Viime sunnuntaina vetäisin sukat kuitenkin jalkaani kun suuntasimme Tierparkiin ja siellä saimme lopulta valokuvat otettua. Kuvista kiitos Donille.

Tänään sukkaset olivat jalassani toista kertaa ja Neuköllnin asemalla junaa vauvan kanssa odotellessani pohdin, että onpa muuten hyvät sukat. Eivät ole kylmät eivätkä ole kuumat. Just sopivat. Varret ovat toki paikoitellen vähän liian tiukat ja kuvioista olen virheitä löytänyt, mutta ei se ole niin justiinsa!

Ystävänpäiväsukat 2017

Lanka: Gjestal Maija

Puikot: 2,75

Ohje: Niina Laitinen

Kaarre

Voi olen kuulkaa niiiiin onnellinen tästä Kaarre-myssystä, joka valmistui eilen!

En ole kahteen ja puoleen kuukauteen kyennyt/uskaltanut neuloa yhtikäs mitään, sillä raskausperäinen rannekanavahässäkkä tai vastaava on taannut sen, että sormenpäät ovat puuduksissa koko ajan muutenkin. Toissapäivänä meni kuitenkin hermo siihen, että en jaksa enää tehdä oikein mitään muuta kuin katsoa telkkaria ja jokainen neuloja tiennee, miten tuskallista on katsoa telkkaria ilman neulomusta.

Kaivoin siis rohkeasti esiin aiemmin kerimäni Madelinetoshin Tosh dk -lankakerän ja urheasti ryhdyin myssyn neulontaan. Ohje tähän Kaarre-myssyyn löytyy Nupunupun-blogista ja alunperin bongasin myssyn bloggaajan instakuvista. En ole aiemmin raaskinut investoida Madelinetoshin lankoihin, mutta tätä pipoa varten rohkenin tilata yhden vyyhdin sävyä Tart.

Ja myssystähän tuli vallan täydellinen! Jos jotain negatiivista pitää projektista löytää, niin sormet neuloessa värjääntyivät hennon punaisiksi. Mutta sepä olikin melkein ainoa käsiin kohdistuva vaiva neuloessa. Toki tämä blogimerkinnän kirjoittaminen saa sormenpäät tunnottomiksi, mutta neulominen onnistui sen verran kivuttomasti, että rohkenin eilen myssyn valmistuttua laittaa puikoille uuden työn...

Vertices Unite!

Alkukesästä Instagramissa ja muuallakin putkahteli silmille Vertices Unite -huiveja. Sain sitten päähäni neuloa sellaisen minäkin. Ja tietysti isommassa koossa...

Aikamoisen tylsää noin ison neuleen tekeminen on, mutta jotenkin sain sen runnottua melkein valmiiksi jo ennen kesälomaa. Viimeinen osio jäi loman jälkeen neulottavaksi, samoin kuin reunus. Ja se vasta tuskaa olikin! Ihan helppo tuota icord-reunusta oli tehdä, mutta voi hyvät hyttyset että se reuna on PIT-KÄ! Mutta nyt se on valmiina koko halvatun huivi ja vaikka värityksen suhteen tuskailinkin moneen otteeseen, on se sitten kuitenkin ihan kiva.

Lankana huivissa on minulle uusi tuttavuus Holst Garnin Tides, jossa on sekaisin villaa ja silkkiä. Huivi on tosi ohut, mutta yllättävän lämmin. Lankaa tuli jotenkin kummassa hamstrattua sen verran, että niistä saisi toisenkin huivin. Vaan antaapa olla, ehkä joskus myöhemmin kun olen tästä ensin toipunut.

Ensimmäiset piponi

Ompeluintoiluni on kohta kestänyt vuoden ja vasta nyt sain tehtyä ensimmäiset trikoopipot. Ajatushan lähti siitä, että minulla ei ole täällä Berliinissä mukana kuin yksi ohut villapipo, joka viime kevättalvella tuntui turhan ohkaiselta. Ajatus oli, että neulon itselleni jotain. Tällä hetkellä raskausperäinen rannekanavaoireilu kuitenkin estää neulomisen aika täysin, joten piti sitten ryhtyä pipon ompeluun.

Stoff und Stilistä tarttui mukaani herttaista joutsenkangasta, josta ompelin meille Hoon kanssa samistelupipot. Don ei jostain syystä halunnut samanlaista, vaikka olisin semmoisen hänellekin tehnyt...

Lisäksi ompelin Hoolle keltaisen pallurapipon Elvelyckanin trikoosta, jota tilasin yhtä Hiiop-haalaria varten. Se on tosin vielä ihan vaiheessa, mutta pipo pääsi jo käyttöön.

Kaavana näissä pipoissa on Paapiin kaavakirjan pipo.

Floaty Front -takki

Ottobren uusinta naistennumeroa selaillessa huomasin tarvitsevani neuletakin. Noshilta oli sattumoisin juuri ilmestynyt Silmu-neulosta, joten yksi asia johti toiseen ja lopulta neuletakkiin...

Kaavana on siis Ottobren 05/17 Floaty Front, muistaakseni koossa 50. Numeroa pienempikin olisi riittänyt, mutta kyllä se näinkin menee. Noshin Silmu on kaiketi jonkin verran paksumpaa kuin ohjeessa käytetty neulos, joten lopputulos ei ole yhtä ilmava. Koska satuin sen hoksaamaan etukäteen, kavensin etukappaleiden reunoja jonkin verran. Vyön jätin pois, kun en niistä juurikaan välitä. Jonkunlaisen kiinnityssysteemin laitan kyllä tuohon eteen vielä niin se helpottaa käyttöä. Helman pituutta lisäsin kaksikymmentä senttiä ja hihoja pidensin myös jonkin verran. Niillä muokkauksilla lopputuloksesta tuli aika kiva.

Kankaasta on sanottava se, että vaikka onkin hirmu kivan tuntuinen, niin leikkaussaumoista irtoaa ihan tajuttomasti roskaa! En ole todellakaan mikään siisteysintoilija, mutta muutaman kerran piti imurointihommiin ryhtyä takkia ommellessa. Ja valmiinakin siitä on muutamia höytyjä irronnut, mutta ei toivottavasti sen enempää.

Tämmöisille takeille on Berliinin syksyssä ja talvessa varmasti käyttöä, joten olenkin jo alkanut suunnitella seuraavaa versiota merinovillasta. Tarpeeksi kiva kangas ei vain ole vielä tullut vastaan.

Uusin lempivaate

Kesällä kerran tilasin Paapiin alennusmyynnistä kaksi metriä liilaa Niitty-kangasta. Ajattelin, että kun kerran halvalla saan, voin tehdä siitä ihan peruspaitoja, pitkähihaisia, niitä kun minulla ei juuri ole. Lopusta kankaasta saan sitten vaikka Hoolle mekon.

Kangas tuli ja oli jotenkin vähän plääh. Ei niin kovin kiva sittenkään. Viime perjantaina Hoon ollessa päiväkodissa tuskailin, että mitähän sitä oikein tekisi. Mikään ei oikein huvittanut. Lopulta ajattelin leikellä Niityn vihdoinkin, että saan jotain aikaiseksi. Hetken harkitsin jo legginsien tekoa siitä, mutta koska tämä maha on kasvusuunnassa, en jaksa panostaa legginsien ompeluun juuri tällä hetkellä. Ajattelin päästä helpolla ja mahdollisimman vähällä ajattelulla ja leikkasin kankaasta lopulta Ehta-mekon. Olen tehnyt niitä muutaman aikaisemminkin mutta tällä kertaa kangas riitti jopa huppuun.

Ja hyvä niin, lopputulos on nimittäin tavattoman ihana eikä kangaskaan ole enää yhtään plääh!

Ensimmäistä kertaa jaksoin paneutua tuohon taskunsuun ompelemiseenkin ja lopputulos on aika hyvä. Mainion ohjeen löysin Unelmallinen-blogista. Ainoa miinus tulee ehkä siitä, että käytännössä taskut vetävät vähän rutulleen. Mutta se taas johtuu siitä, että kaava on kokoa ennen raskaus enkä viitsinyt ruveta suurentelemaan kun trikoo kuitenkin venyy. Meneepä sitten paremmin päälle myös synnytyksen jälkeen.

Pitkiä hihoja tähän ei nyt sitten tullut, mutta ei huolta! Ehdin jo tilata kolme metriä toista Paapiin alennuskangasta seuraavaa Ehtaa varten. On tämä nimittäin niiiin ihana!

Maksimekkoharjoitus

Maksimekon löytäminen tällaiseen 187-senttiseen vartaloon on aikamoinen ponnistus. Itse asiassa en ole edes jaksanut etsiä sellaista valmiina. Nyt kun tämä ompelutaito on löytynyt, hoksasin, että minähän voin tehdä maksimekon itse!

Kuten kuvista näkyy, se ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa... Ostin alkukesästä paikallisesta Stoff und Stil -kaupasta tuollaista "yöpaitatrikoota", josta en vieläkään ole varma, onko se kivaa vai kamalaa. Hinta oli kuitenkin kohtuullinen, kangasta kun menee tässä pituudessa jonniin verran. Mieluiten olisi ostanut jotakin isokukkaista kangasta, mutta sellaisten kuosien löytäminen on ainakin toistaiseksi ollut vähän vaikeaa täällä Saksassa.

Kaavana tässä on se sama tuttu Kangaskapinan Meri-mekko, jota jatkoin reippaalla kädellä. Jatkopala ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, sillä helma hiukan pussittaa sivuista, mutta kyllä tästä ihan kelvollinen koekappale tuli. Mutta se pituus. Sitä olisi tosiaan voinut olla vielä hiukan enemmän, mutta jotenkin en vaan osannut leikata tarpeeksi pitkää helmaa. Verrattuna kaupan maksimekkoihin tämä on kuitenkin jo huikeaa parannusta!

Kuvat otimme tällä kertaa keskustan museosaarella Alte Nationalgalerien vieressä kulkevalla käytävällä.

Berliinittären huivi

Don oli kesäkuun lopulla viikon verran työmatkalla Hampurissa ja minä kökötin kotona Berliinissä Hoon kanssa. Nimenomaan kökötin, sillä Donin lähtöpäivänä alkoi kurkkukipu, joka paheni viikon loppua kohti. Samoihin aikoihin alkoivat myös aikamoiset monsuunisateet, joten ei ollu kauheasti asiaa leikkipuistoonkaan.

Mutta eipä tuo haitannut. Sain nimittäin neulottua tämän Interlude-huivin (Ravelry-linkki) viidessä päivässä (ja tilattua myös langat toiseen samanmoiseen...). Huivista tuli aika ihana, vaikka värivalinta ihmetytti vähän itseänikin. Niin käy aina välillä. Huivi oli hirmu helppo neuloa ja siitä tuli mukavan iso. Just semmoinen berliinittären talvihuivi, mitä toivoinkin. Lanka oli minulle uusi tuttavuus, Cascade 220 Heathers, mutta ystävyytemme jää tuskin tähän.

Interlude

Cascade Yarns 220 Heathers, sävyt 9341 Garnet, 9452 Summer Sky ja 2450 Mystic Purple

kutakin hiukan alle 100g

4,5 mm puikot

Mekko x 3

Alkukesästä löysin sen Täydellisen Mekkokaavan, joka onkin ollut ahkerassa käytössä. Samalla kaavalla, eli Kangaskapinan Meri-mekon kaavalla, olen tehnyt jo yhteensä viisi mekkoa. Yksi kivoimmista on ollut tämä Paapiin Hilda-kankaasta tehty, mutta eivät nämä muutkaan huonoja ole.

Yllä oleva harmaa versio on ommeltu Paapiin Omenapihasta. Kangas on hirmu kiva, mutta jotenkin tuo harmaus järkytti ensi alkuun. Nyt olen kyllä jo oppinut elämään sen kanssa.

Keltainen Paapiin Lumme-kangas putkahti possupussista ja siitä tein hihattoman "helleversion". Luulin aluksi, että kangas oli kakkoslaatuista, sillä siellä täällä näkyy harmaita laikkuja. Lopulta selvisi, että toheloin itse esipesussa. Kaksi muuta saman possupussin kangasta oli myös pesun jäljiltä laikukkaita ja koska olin ne etukäteen tarkistanut, ainoa mahdollinen selitys on siinä, että esipesin ne liian alhaisessa lämpötilassa. Harmittaa kyllä, mutta onneksi Lumme-mekosta tuli kuitenkin ihan kelvollinen.

Ihan pelkästään Kangaskapinan mekkokaavalla en ole mennyt. Tammikuussa vielä Suomessa asuessamme ostin Ehta-mekon kaavan ja silloin ehdin ommella jo yhden mekon ja yhden collegepaidan. Ehdin myös leikellä palaset toiseen mekkoon Noshin ruosteen värisestä joustocollegesta, mutta muutto ajoi päälle ja mekko jäi silloin ompelematta.

Alkukesästä mekon palaset tulivat vastaan ja sain sen lopulta ommeltua. Mekon kokonumero on ajalta ennen raskautta, joten tällä hetkellä kolttu on vähän tuollainen makkarankuori (ryppyinen makkarankuori, meillähän ei juuri harrasteta silittämistä). Kyllä sitä pitämään kuitenkin pystyy ja Jouluvauvan tulon jälkeen toivottavasti vielä paremmin.

Taskunsuihin ja kaula-aukkoon laitoin keltaista resoria. Värikontrastista tuli aika laimea, mutta onpahan nyt edes vähän jotain jippoa koltussa.

Pastelliraitasukat

En yleensä ole tämän erään kotimaisen lankavalmistajan tuotteiden suurin ihailija, mutta kesälomalla ihminen joskus heltyy. Niin kävi minullekin ja sorruin loman alussa ostamaan useamman kerän lankaa. Olin ottanut kotoa Berliinistä mukaan yhden kirjoneulesukkien ohjeen, mutta ei se sitten oikein lähtenyt. Ihastuin nimittäin tähän vaaleanharmaaseen ja hennon pastelliseen pätkävärjättyyn lankaan, eikä niistä saanut tolkullista kirjoneuletta sitten millään.

Neljästi taisin joutua aloittamaan ensimmäistä sukkaa, ennen kuin lopputulos alkoi näyttää halutulta. Ja täytyy sanoa, että näistä tuli yhdet kivoimmista sukista ikinä. Erityisen ilahtunut olen kantapäästä, johon ei tullut yhtään reikää, vaikka yleensä niitä tuppaa sinne jostain ilmaantumaan. Kantalappu on siis neulottu ristiinvahvistettuna, molemmissa reunoissa kolme silmukkaa ainaoikeaa. Ihan varmasti teen samalla tavalla toistekin, kun se kerran näin hyvin toimii.

Kesälomaamme kotomaassa on nyt neljä viikkoa takana ja yksi edessä. Jouluvauvalle on tullut neulottua myös kaikenlaista, niistä lisää jahka saan kuvia. Facebookissa uhosin jo postausta alkuviikkoisesta Tallinnan kangaskauppamatkastamme, sellaista siis on myös tiedossa. Ja huomenna suuntaan ystävän kanssa Ommellisen kangaskaupan avajaisiin... Siellä saattaa käydä huonosti. :)

Pastelliraitasukat

Novita Nalle ja Novita Nalle Taika, menekki ehkä noin puoli kerää kumpaakin

3 mm puikot

Joustimessa 56 silmukkaa, muutoin 52

Meri ♥ Hilda

Uusi ompelukone muutti taloon puolitoista viikkoa sitten ja sen kyllä huomaa. Husqvarna Viking Emerald 116 -merkkisen koneen tulon jälkeen olen ommellut kaksi mekkoa, yhdet pikkuruiset housut, lyhentänyt verhon ja ostanut aika paljon kangasta. Näiden kuvien mekko on se uudempi, Paapiin ihanasta Hilda-kankaasta ommeltu. Ostin kankaan jo joskus talvella enkä yhtään muista mitä siitä alunperin aioin tehdä. Kun onnistuin ompelemaan täydellisen kesämekon Kangaskapinan Meri-mekon kaavalla yhdestä toisesta kankaasta, uskaltauduin Hildankin saksimaan. Lopputulos on ihan yhtä ihana!

Hiukan jouduin kaavaa säätämään itse. Yläosa on suoraan koon 48 mukaan mutta lantion kohdalta levensin sen vastaamaan suurinta kokoa. Pituutta lisäsin tietysti myös roimasti, alkuperäisellä kaavalla olisin saanut korkeintaan pitkähkön paidan.

Suutarin lapsilla ei tunnetusti ole kenkiä ja niin myös käsityöihmisen lapsella on kuvissa henkkamaukkavaatteet.

Aurinkolaukku

Edessä oleva Berliiniin muuttomme kirkasti minulle taannoin ajatuksen, että minulla ei ole kunnollista olkalaukkua. Yksi pieni on, mutta se on liian pieni. Käsivarrella roikotettavia on myös, mutta olan yli laitettava olisi etenkin lapsen kanssa liikkuessa paljon helpompi. Valmislaukun ostaminen tuntui kuitenkin hirvittävän vaikealta ja kalliilta, joten päädyin etsiskelemään ohjetta netistä. Suhtauduin kyllä itse tekemiseen varsin skeptisesti, sillä aiemmat kassinompelukokemukseni ovat olleet vähän ahdistavia. Tai se paksujen materiaalien ompeleminen muutenkin.

Mutta jotenkin siinä kävi taas näin.
Säästöä kyllä tällä kertaa varmasti syntyi, sillä kankaat löytyivät alennusmyynneistä. Keltaisen Coronna-kankaan Finlaysonin liikkeen myyjä leikkasi niin huolellisesti, että alkoi ihan nolottaa kun tiesin, että itse leikkelen kassinpalaset siitä aika paljon huolettomammin... Vuorina on Marimekon Musta virta, joka oli ihan uusi tuttavuus. En ole ihan varma, mitä mieltä olen kankaasta, mutta tuolla se nyt on. Ylijäämäpalasta saa Hoolle vaikka muutaman mekon.

Laukun kaava on peräisin Handmade Hippu -blogista, jossa on myös erinomaisen mainio kuvallinen ohje. Suosittelen lämpimästi, jos tämäntyyppistä laukkua halajat tehdä!

Olin ihan yllättynyt, miten helppoa laukun tekeminen oli. Vaikein vaihe, kuten ohjeessakin sanotaan, oli vuorikankaan ja päällyskankaan yhdistäminen. Siitä en ihan ilman ruttuja selvinnyt ja yläkulmat ovat hiukan, hmm, muhkuraiset, mutta tuskin se menoa haittaa. Kyllä tämän aurinkopilkun kanssa kehtaa kevään ottaa vastaan.

Raitaraglan

Tuossa syksymmällä rupesin miettimään, että semmoinen ohut mutta lämmin villapaita olisi kiva. Vaikka joku semmoinen, johon saisi alpakkalankavarastoa uppoamaan. Selailin aikani ohjeita netissä, mutta ei siellä oikein ollut mitään kivaa ja just oikeanlaista. Etenkin kun halusin tehdä puseron ylhäältä alas.

Takaraivossa nakutti koko ajan muistikuva Hoolle kesällä neulomastani merinopaidasta, siihenhän minulla ei ohjetta ollut. Kun sitten satuin löytämään lontoonmurteella erinomaiset ohjeet siihen, miten improvisoidaan neule ylhäältä alas, homma oli selvä.

Olen yleensä erittäin huoleton neuloja enkä jaksa paneutua monimutkaisiin ohjeisiin, mutta tätä puseroa varten neuloin jopa mallitilkun. Se on aika ennenkuulumatonta se! Erinäisiä laskutoimituksia ja aivojennyrjäytyspohdintoja se vaati, mutta lopputulos näkyy yllä: aikalailla täydellisesti istuva alpakkaraglan, joka on ohut mutta lämmin. Pituuttakin tuli kivasti, sillä halusin neuloa langat loppuun. Tosin mikään jämälankaprojekti tämä ei ollut, sillä liilaa piti tietysti ostaa lisää ja keltaisia jäi vieläkin yli...

Mitä sitten tekisin toisin? Parin kerroksen joustin hihansuissa ja helmassa voisi tehdä niistä vähän siistimmät. Ja olihan tuota liilaa alaosaa vähän tylsä neuloskella, eli vähän jännemmän kuvion tekisin seuraavalla kerralla. Kaula-aukon päättelin ensin liian tiukasti ja muutenkin se voisi olla vähän avarampi.

Olen siis enemmän kuin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tuota ohjetta suosittelen lämpimästi, jos englanti yhtään taipuu ja omatoimineuloskelu kiinnostaa.

Raitaraglan ylhäältä alas

Dropsin Alpakka-lankaa yhteensä n. 400 g (8 kerää)

3,5 mm puikot

Ohje sovellettu tämän mukaan: Basic pattern for a top-down seamless sweater

Joulukalenterisukkatehdas

Monen muun neulojan tapaan minäkin lähdin joulukuun alussa mukaan Niina Laitisen järjestämään joulukalenterisukkakimppaneulontaan. Omat sukkani, nuo oranssivalkoiset, valmistuivat pari päivää ennen joulua, sillä terästä oli pakko jättää pari kuviota pois. Tarkoitus oli viettää koko joulu näissä sukissa, mutta joku niissä tökki. Kuvio on tosi kaunis, mutta väritys ei sitten kuitenkaan iskenyt. Niinpä sukat odottelevat nyt sitä, että keksin kenelle ne lahjoitan.

Halusin kuitenkin itselleni pitkät villasukat edessä olevalle muuttomatkallemme Berliiniin. Onneksi Niina Laitiselta noita ohjeita löytyy, pistin puikoille vuoden 2015 joulukalenterisukat, varmasti itseäni miellyttävissä väreissä. Yritin kiivaasti saada ne valmiiksi viime vuoden puolelle, jotta voin sanoa neuloneeni kuusitoista (16) pari sukkia vuonna 2016. Ihan se ei onnistunut, sillä sukat, nuo harmaapohjaiset siis, valmistuivat kutakuinkin kello 00.30 vuoden ensimmäisenä päivänä.

Sukista tuli kyllä oikein mainiot! Varteen tein vähän lisäkuviota, mutta vielä vähän enemmänkin olisi voinut olla. Terästä puolestaan jätin taas pari kuviota pois. Kantapäänä molemmissa sukissa on uusin suosikkini tiimalasikantapää.

Joulukalenterisukat 2015 (harmaapohjaiset)
Lankana Dropsin Karisma, yhteensä n. 220 g

3,5 mm puikot

Joulukalenterisukat 2016 (oranssivalkoiset)
Lankana Dropsin Karisma
3,5 mm puikot

Pienemmän koon mukaan tehty

Täydellinen kolttu

Minulla kun on tätä pituutta "hiukan" enemmän kuin keskivertosuomalaisella (sukupuolesta riippumatta), on esimerkiksi mekkojen ostaminen monesti  raivostuttavaa. Se mikä 165-senttiselle on mekko, on tämmöiselle 187-senttiselle pitkähkö paita tai korkeintaan tunika.

Mutta tiiättekö mitä?
Nyt on sekin murhe muisto vain!

Toki minun olisi tämmöisenä spesiaalikokoisena pitänyt ommella omat vaatteeni aina. Kun olin lapsi/nuori, äiti tekikin minulle paljon vaatteita, sillä 1980-luvun Imatralta ei ihan hirveästi erikoisemman kokoisia vaatteita löytynyt... Kuitenkin vasta nyt, lämmenneen ompelukonesuhteen ansiosta rohkenin yrittää tehdä itse itselleni jotain.

Se kuulkaa onnistui yli odotusten! Pari viikkoa sitten ompelin näet tämän kuvissa olevan koltun Hoon eilisiä kolmevuotissynttäreitä ajatellen. Kankaana on Noshin joustocollege ja mallina Noshin ilmaisen Jackie-mekon kaava. Pituutta lisäsin helmaan vajaat kymmenen senttiä ja niskasta jätin vetoketjun pois. Lopputuloksena oli tämä täydellisen ihana ja mukava ja helppo kolttu! Kaikenlaista pientä fiksattavaa siitä toki löytyy, kuten mm. hihoissa ja vartalossa voisi kangas olla samoin päin ja kaula-aukkokaan ei kestä lähempää tarkastelua yhtään tarkemmalta ompelijalta. Myös joku muotolaskos jossain olisi voinut tehdä tyttöä. Mutta niistä viis. Minä olen tyytyväinen ja se riittää.

Seuraavaan versioon voisi sitten askarrella vaikka pitemmät hihat. Sillä seuraavia versioita tulee. Aivan varmasti, niin kiva tästä tuli!

Vispipuuro-sukat

Kirjoneuleinnostus on vallannut mieleni.

Se sai kai alkunsa jo näistä Talvisukista, joista ei tullut mitenkään erityisen ihmeelliset. Värit tökkivät ja langanjuoksut ovat liian kireitä, mutta olen minä niitä silti pitänyt. Isälle neulomani, edellisessä postauksessa esitellyt Kaikuja Karealiasta -sukat sen sijaan onnistuivat jo paremmin. Niin hyvin, että halusin itsellenikin kirjoneulesukat.

Hain siis kaupasta Gjestalin Jannea ja aloin etsiskellä sukkaohjetta. Lopulta vietin yhden lauantai-illan piirtelemällä kirjoneulemallia itse, sillä enhän minä löytänyt sopivaa valmiina. Poimin kuvioita lehdistä, Googlen kuvahaulla ja Pinterestistä ja laitoin yhteen. Tämmöiset niistä sitten tuli, Vispipuuro-sukat.

Sukat ovat aika suloiset, mutta jotenkin vähän liian harmonisen väriset minun makuuni. Toisaalta, koska ne ovat harmoniset, ehkä niitä tulee pidettyä helpommin. Ei ole itsensä miellyttäminen helppoa...

Vispipuuro-sukat

Ohje: perussukka ristiinvahvistetulla kantapäällä, kirjoneulemalli itse kasattu eri lähteistä
Lanka: Gjestal Janne, yhteensä 147 g

3,5 mm puikot, silmukoita 48

p.s. Ehkä huomaat, että blogin nimi on vaihtunut. No minä vaihdoin sen. Arvasin jo ennakolta, että näinhän siinä käy, se hyvä nimi tulee mieleen vasta sitten kun blogi on jo pystyssä. Mutta näillä mennään ja Villavaltakuntana jatketaan!

Nurmilintu ♥ fasaani

Heinäkuussa Jyväskylän neulefestareilta tarttui mukaan Hedgehog Fibresin sukkalanka sävyssä Pheasant. Sujautin sen samantien puikoille tavoitteena neuloa Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-huivi. Tuossa männäviikolla huivi lopulta valmistui ja voi että, se on ihana!

Ohjeesta poiketen jatkoin huivia viimeisen pitsikerroksen jälkeen vielä ainaoikealla, sillä ei minulla ollut syytä jättää pientä lankanöttöstä varastoon. Päättelykerros menikin sitten vähän jännäksi ja noita reunanykeröitä piti vähän venkslailla, mutta lanka riitti kuin riittikin. Korkeintaan kymmenen sentin pätkä sitä jäi jäljelle, mutta sehän riitti ja sain täyden vyyhdin kulumaan.

Pingottaminen oli myös jännittävää, sillä huivi on sen verran pitkä ja muodoltaan kaareva, että ei se yhdelle patjalle mahtunut. Olohuoneemme olikin vuorokauden verran käyttökiellossa taaperolle, kun koko lattiapinta on täynnä patjaa ja huivia ja nuppineulaa. Näistä pienistä koettelemuksista on nyt kuitenkin selvitty ja pääsen vihdoinkin käyttämään ihanaa, ihanaa Nurmilintuani! Jota muuten oli aika ihana neuloa tuosta ihanasta langasta.

Ihanaa!