Punahuivi ja piparipipo

Se on ollut tämä vuoden alku näemmä kiireistä aikaa, kun joululahjaneuleiden esittelykin on unohtunut. No, parempi myöhään ja niin edelleen.

Viime jouluksi tein yllättävän paljon lahjoja itse. Puoliso sai kolme itse ommeltua t-paitaa, joista kukaan ei luonnollisestikaan ole muistanut kuvia ottaa. Sen lisäksi neuloin hänelle punaisen kaulahuivin Cascade Heathers -langasta. Ihanasta ja täydellisen punaisesta sävystä nimeltä Christmas Red. Lankaa huiviin meni pikkunöttöstä vaille 200 grammaa. Ohjeen sovelsin itse, sillä halusin jonkun nopeasti neulottavan suikulan. Huiviin tuli siis kuusi erilaista pintaneulepätkää.

Pari vuotta sitten neuloin Hoolle piparipipon, joka on osoittautunut melkoisen mieluisaksi. Tai ei se sitä alkuun ollut, mutta viime aikoina hän on tykännyt pipoa käyttää. Se kuitenkin alkoi käydä vähän pieneksi eikä oikein enää yltänyt korville. Joten tein siis uuden samanmoisen hiukan isompana.

Pipo on neulottu kaksinkertaisella langalla Hjertegarnin Extrafine Merino 120 -langasta ja siitä tulikin mukavan paksu. Ihan sattumalta tulin ostaneeksi samoja värejä tähän uuteen pipoon, mitä vanhassakin oli. Mutta ei tuo ole loppukäyttäjää haitannut, sillä ihan yhtä mieluisa on ollut tämä uusikin piparipipo. Tupsuun hoksasin laittaa sekaan heijastinlankaa. Se maastoutuu aika hyvin vaaleanpunaisen sekaan mutta näkyy hyvin tarpeen tullen.

Näiden neulomusten lisäksi tein Hoolle merinovillaisen kaulurin, joka ei ole erityisen kuvauksellinen mutta kovassa käytössä se on ollut. Eikä kutita ajoittain varsin herkkähipiäistä vipeltäjäämme.

Kuvat on muuten otettu jo tammikuun puolivälissä. Ei täällä enää noin pakkasellisen näköistä ole.

Vuoden viimeiset villasukat ja lankarakastuminen

Tilasin joskus viime vuonna kokeilumielessä Tukuwool Sock -langasta sellaisen yllätyspaketin. Yllätyksen värimaailman (vihreä, tumman sininen, harmaa) ei ollut lähinnä omaa sydäntäni, mutta onneksi siskoni lempiväri on vihreä. Marraskuun lopulla sain vihdoin sukkainspiraation ja viime viikon lopulla sukat pääsivät uudellee omistajalleen.

Ohjeen sukkiin poimin Kotiliesi Käsityö -lehden numerosta 8/2018. Jonkin verran soveltelin ohjetta, mutta melko lailla sen mukaan menin. Aluksi minulla oli kuviossa mukana myös tummansininen, mutta sen neulominen oli jotenkin niin masentavaa, että jätin sen pois. Harmaata lankaa ei Tukuwoolina ollut tarpeeksi, joten ostin vihreiden kaveriksi Hjertegarnin Maro Antibakteriel -sukkalankaa. Se taitaa olla hippusen ohuempaaa kuin Tukuwool, mutta ei se kyllä missään näy.

Mutta se Tukuwool. Yhteiselomme tuskin jää tähän, sen verran ihanalta se tuntuu. Ja neulominenkin oli kivaa, jahka pääsin alkuun. Sukat ovat aika unelmanpehmeät ja toivottavasti myös lämpimät. Kaksinkertaisuudesta huolimatta sukat ovat aika ohuet, joten mahtunevat tarvittaessa myös kenkään.

Näissä merkeissä toivotan oikein villavaa uutta vuotta Villavaltakunnan ystäville!

Villasukkakavalkadi

Tämän vuoden neulomukset ovat olleet vähissä ja huhtikuussa aloittamani äitienpäiväsukat ovat edelleen kesken. Vauva tarvitsi kuitenkin uudet villasukat ja vaikka en ihan hirveästi tykkää junasukkia neuloa, päädyin kuitenkin siihen malliin, sillä ne saattavat jopa pysyä jalassa.

Langaksi valikoitui Berliinistä viime vuoden keväällä ostettu Bremont Camino Alpaca -lanka. Taisin silloin ostaa nämä kaksi kerää Hoon sukkia ajatellen ja hän sai valita väritkin, mutta toisin kävi. Hiukan tuollaiset värioksennussukat näistä tuli, mutta kaksinkertaisella langalla neulottuina aivan varmasti lämpimät. Mikä lienee pääasia.

Junasukat eivät valmistuneet ihan tuosta vaan ja toisen sukan puolivälissä tulikin pitempi tuumaustauko. Siinä välissä sain aikaan jotain ihan muuta...

Lokakuussa Niina Laitinen järjesti taas Taimitarha-facebookryhmässä yhteisneulonnan ja jossain mielenhäiriössä päätin osallistua. Kaksilla sukilla, tietenkin... Koska lähipiiriin ei taida kuulua kauheasti sinisestä väristä pitäviä miespuolisia, meni ohjeen mukainen värimaailma uusiksi. Ylemmän kuvan musta-puna-valkoiset neuloin Donille. Värinvalinnassa turvauduin lempijääkiekkojoukkueen väreihin, vaikka ensin aioin tehdä jotain vihertävää. Alemman kuvan sukat taas matkasivat Itä-Suomeen omalle isälleni. Hänkin pitää punaisesta ja vaihtelun vuoksi valitsin sukkiin harmaan kaveriksi pinkkiä.

Molempiin sukkiin tein vähän muutoksia kuvioihin, mustapohjaisiin ehkä enemmän. Lankana sukissa on 7 Veljestä, vaikka en langan ylin ystävä olekaan. Suurin hankaluus näissä sukanneulonnoissa on aina koon valinta. Jos teen ohjeen mukaisella puikkokoolla, mahtuu kaksi jalkaa yhteen sukkaan. Huolimatta siitä, että oma kengänkokoni on akselilla 42-43. Isän sukkia en ole päässyt näkemään käytännössä, mutta Donin sukista tuli hiukan turhan napakat, ainakin nilkan kohdalta. Sen verran olen kuitenkin kirjoneuleen neulojana kehittynyt, että nyt sukat menevät jalkaan vaikka eivät ihan optimaaliset olisikaan.

Seuraava käsityöprojekti olisi saada ommeltua pikkuväelle koltut joulukorttikuvien ottamista varten. Tänään sain koltut jo leikattua, katsotaan minkä vuoden jouluksi ne valmistuvat...

Little Boxy ja pienet rusettipäät

Minulla oli pääsiäisen ajan tavoitteena saada ommeltua ja neulottua jotain. Neulomaan en ole vielä päässyt, mutta tänään sain ommeltua minimimmeille Jujunan ohjeella rusettiset pääpannat. Jonkun aikaa sain tilkkulaatikkoa tonkia, että löysin sopivan kokoisia paloja, mutta lopulta se onnistui. Ompeleminen oli helppoa, suurin haaste oli nelivuotias, joka koko ajan halusi kertoa jotain...

Muuten pannat onnistuivat oikein hyvin, mutta vauvan pannasta tuli hiukan liian tiukka ja Hoon pannan kangas on kai jotain viskoosisekoitetta, joten se on niin liukas ettei meinaa pysyä paikoillaan. Mutta ihan hyviä koekappaleita nuo olivat. Seuraavaksi saan kuulema ommella isille kruunun.

Aikamoisella taistelulla sain Hoon ylle kuvattavaksi myös Little Boxy -puseron, joka taitaa olla viimeinen Berliinissä tekemäni neule. Sain sen valmiiksi juuri ennen joulua ja vauvan syntymää ja lykkäsin Hoolle joulupakettiin. Se kuitenkin kutittaa (niin kuin kaikki muutkin neuleet...), joten kertaakaan puseroa ei ole käytetty. Minusta puserosta tuli oikein ihana, vaikka kaula-aukko onkin turhan löysä. Lankana tässä on ihana Holst Garnin villaa ja silkkiä sisältävä Tides, eli sama lanka josta viime kesänä neuloin Vertices Uniten. Siinä hötäkässä tuota Tidesia jotenkin kummassa rantautui meille enemmänkin ja pitihän sitä johonkin saada kulumaan...

Little Boxy on kyllä jotenkin tosi ihana malli, vaikka en yleensä olekaan laatikkovaatteiden ystävä. Tekisin sellaisen itsellenikin, jos olisin kolme vaatekokoa ja puoli metriä pienempi. Nyt en kyllä jaksa vaivautua ja tyydyn maanittelemaan Hoota, että edes joskus käyttäisi puseroa.

Ystävänpäiväsukat 2017

Kun viime vuoden tammikuun lopulla lähdimme matkaan kohti Berliiniä ja seikkailurikasta vuotta, aloitin laivalla Taimitarhan Ystävänpäiväsukkien neulomisen. Kyseessä oli yhteisneulonta, eli ohje paljastui pätkä kerrallaan, ja ajattelin, että semmoista on kiva matkalla tehdä.

Jonkin aikaa suunnitelma toimikin. Sitten oleilumme venähti kuukauden mittaiseksi asumiseksi hotellissa, ennen kuin löysimme asunnon. Muutaman illan vietin hotellin aularavintolassa neuloen ja viintä juoden, mutta sitten homma alkoi tympiä. Kun asunto lopulta löytyi, oli sukanneulonta muuttunut puuduttavaksi pakkopullaksi, sillä jotenkin sukat tuntuivat symboloivan asunnonhakuahdistusta.

Muutaman kerran kevään aikana yritin jatkaa sukkia, mutta ei siitä tullut mitään. Lopulta elokuussa otin itseäni niskasta kiinni ja neuloin ne loppuun. Eikä siinä kauaa edes mennyt... Seuraava sukkien lepovaihe oli jo edessä. Loppuraskaus ja sairastelu tekivät liikkumisesta hankalaa, joten emme päässeet valokuvaamaan sukkia missään kivassa paikassa. Viime sunnuntaina vetäisin sukat kuitenkin jalkaani kun suuntasimme Tierparkiin ja siellä saimme lopulta valokuvat otettua. Kuvista kiitos Donille.

Tänään sukkaset olivat jalassani toista kertaa ja Neuköllnin asemalla junaa vauvan kanssa odotellessani pohdin, että onpa muuten hyvät sukat. Eivät ole kylmät eivätkä ole kuumat. Just sopivat. Varret ovat toki paikoitellen vähän liian tiukat ja kuvioista olen virheitä löytänyt, mutta ei se ole niin justiinsa!

Ystävänpäiväsukat 2017

Lanka: Gjestal Maija

Puikot: 2,75

Ohje: Niina Laitinen

Vauvan villavaatesetti

Oikein kivaa alkanutta vuotta Villavaltakunnan ystäville!

Bloggaamiseen tuli tällainen luova tauko, mutta syy on hyvä: jouluaattoinen sektio, siitä toipuminen ja vauvaan tutustuminen ovat aika hyvin vieneet aikaa kädentaitojen harjoittamiselta. Nämäkin neuleet valmistuivat jo viime kesänä, mutta jostain syystä en vain saanut niitä aiemmin esiteltyä. Mutta nythän se onnistuu kivemmin, kun ne ovat loppukäyttäjän päällä. Kuvan vauva on tosiaan ihan aito ja oikea, mitä nyt hiukan järkytyksestä halvaantunut kun joutui puettavaksi ja kuvattavaksi...

Koska vaatteiden neulomisesta on jo yli puoli vuotta, en muista hommasta juuri mitään. Ohjeet kaikkiin löytyvät kuitenkin Ravelrystä ja lankana näissä on Novitan Baby Wool. Villasukat on tehty junasukkien ohjeella ja ne neuloskelin joulukuussa ihan viime metreillä ennen vauvan saapumista. Sukkien lankana on Schachenmayr Regian My First Regia, joka tietysti loppui kesken ja sitä piti jatkaa jollain toisella langalla, mikä nyt vähän sattui väreihin sointumaan. Onneksi vauva ei ole pahemmin valittanut värioksennussukistaan.

Myssyn ohje: Lomond Baby Hat
Takin ohje: Fuss Free Baby Cardigan
Housujen ohje: Rib My Heiny Longies

Kaarre

Voi olen kuulkaa niiiiin onnellinen tästä Kaarre-myssystä, joka valmistui eilen!

En ole kahteen ja puoleen kuukauteen kyennyt/uskaltanut neuloa yhtikäs mitään, sillä raskausperäinen rannekanavahässäkkä tai vastaava on taannut sen, että sormenpäät ovat puuduksissa koko ajan muutenkin. Toissapäivänä meni kuitenkin hermo siihen, että en jaksa enää tehdä oikein mitään muuta kuin katsoa telkkaria ja jokainen neuloja tiennee, miten tuskallista on katsoa telkkaria ilman neulomusta.

Kaivoin siis rohkeasti esiin aiemmin kerimäni Madelinetoshin Tosh dk -lankakerän ja urheasti ryhdyin myssyn neulontaan. Ohje tähän Kaarre-myssyyn löytyy Nupunupun-blogista ja alunperin bongasin myssyn bloggaajan instakuvista. En ole aiemmin raaskinut investoida Madelinetoshin lankoihin, mutta tätä pipoa varten rohkenin tilata yhden vyyhdin sävyä Tart.

Ja myssystähän tuli vallan täydellinen! Jos jotain negatiivista pitää projektista löytää, niin sormet neuloessa värjääntyivät hennon punaisiksi. Mutta sepä olikin melkein ainoa käsiin kohdistuva vaiva neuloessa. Toki tämä blogimerkinnän kirjoittaminen saa sormenpäät tunnottomiksi, mutta neulominen onnistui sen verran kivuttomasti, että rohkenin eilen myssyn valmistuttua laittaa puikoille uuden työn...

Vertices Unite!

Alkukesästä Instagramissa ja muuallakin putkahteli silmille Vertices Unite -huiveja. Sain sitten päähäni neuloa sellaisen minäkin. Ja tietysti isommassa koossa...

Aikamoisen tylsää noin ison neuleen tekeminen on, mutta jotenkin sain sen runnottua melkein valmiiksi jo ennen kesälomaa. Viimeinen osio jäi loman jälkeen neulottavaksi, samoin kuin reunus. Ja se vasta tuskaa olikin! Ihan helppo tuota icord-reunusta oli tehdä, mutta voi hyvät hyttyset että se reuna on PIT-KÄ! Mutta nyt se on valmiina koko halvatun huivi ja vaikka värityksen suhteen tuskailinkin moneen otteeseen, on se sitten kuitenkin ihan kiva.

Lankana huivissa on minulle uusi tuttavuus Holst Garnin Tides, jossa on sekaisin villaa ja silkkiä. Huivi on tosi ohut, mutta yllättävän lämmin. Lankaa tuli jotenkin kummassa hamstrattua sen verran, että niistä saisi toisenkin huivin. Vaan antaapa olla, ehkä joskus myöhemmin kun olen tästä ensin toipunut.

Berliinittären huivi

Don oli kesäkuun lopulla viikon verran työmatkalla Hampurissa ja minä kökötin kotona Berliinissä Hoon kanssa. Nimenomaan kökötin, sillä Donin lähtöpäivänä alkoi kurkkukipu, joka paheni viikon loppua kohti. Samoihin aikoihin alkoivat myös aikamoiset monsuunisateet, joten ei ollu kauheasti asiaa leikkipuistoonkaan.

Mutta eipä tuo haitannut. Sain nimittäin neulottua tämän Interlude-huivin (Ravelry-linkki) viidessä päivässä (ja tilattua myös langat toiseen samanmoiseen...). Huivista tuli aika ihana, vaikka värivalinta ihmetytti vähän itseänikin. Niin käy aina välillä. Huivi oli hirmu helppo neuloa ja siitä tuli mukavan iso. Just semmoinen berliinittären talvihuivi, mitä toivoinkin. Lanka oli minulle uusi tuttavuus, Cascade 220 Heathers, mutta ystävyytemme jää tuskin tähän.

Interlude

Cascade Yarns 220 Heathers, sävyt 9341 Garnet, 9452 Summer Sky ja 2450 Mystic Purple

kutakin hiukan alle 100g

4,5 mm puikot

Pastelliraitasukat

En yleensä ole tämän erään kotimaisen lankavalmistajan tuotteiden suurin ihailija, mutta kesälomalla ihminen joskus heltyy. Niin kävi minullekin ja sorruin loman alussa ostamaan useamman kerän lankaa. Olin ottanut kotoa Berliinistä mukaan yhden kirjoneulesukkien ohjeen, mutta ei se sitten oikein lähtenyt. Ihastuin nimittäin tähän vaaleanharmaaseen ja hennon pastelliseen pätkävärjättyyn lankaan, eikä niistä saanut tolkullista kirjoneuletta sitten millään.

Neljästi taisin joutua aloittamaan ensimmäistä sukkaa, ennen kuin lopputulos alkoi näyttää halutulta. Ja täytyy sanoa, että näistä tuli yhdet kivoimmista sukista ikinä. Erityisen ilahtunut olen kantapäästä, johon ei tullut yhtään reikää, vaikka yleensä niitä tuppaa sinne jostain ilmaantumaan. Kantalappu on siis neulottu ristiinvahvistettuna, molemmissa reunoissa kolme silmukkaa ainaoikeaa. Ihan varmasti teen samalla tavalla toistekin, kun se kerran näin hyvin toimii.

Kesälomaamme kotomaassa on nyt neljä viikkoa takana ja yksi edessä. Jouluvauvalle on tullut neulottua myös kaikenlaista, niistä lisää jahka saan kuvia. Facebookissa uhosin jo postausta alkuviikkoisesta Tallinnan kangaskauppamatkastamme, sellaista siis on myös tiedossa. Ja huomenna suuntaan ystävän kanssa Ommellisen kangaskaupan avajaisiin... Siellä saattaa käydä huonosti. :)

Pastelliraitasukat

Novita Nalle ja Novita Nalle Taika, menekki ehkä noin puoli kerää kumpaakin

3 mm puikot

Joustimessa 56 silmukkaa, muutoin 52

Aurinkoinen Mtoto / Vuosi väriterapiaa

KELTAINEN TOUKOKUU

Vuosi väriterapiaa -haasteeseen osallistuminen on ollut kohdallani vähän laiskanpulskeaa, kun muutto veikin odotettua enemmän energiaa. Toukokuun keltainen haastetyö kyllä valmistui toukokuun puolella, mutta postaaminen on jäänyt. Mutta annettakoon se minulle anteeksi.
 
Tämä toinen raskaus näyttää eroavan ensimmäisestä monella tapaa. Ilonani ovat olleet liki kaikki mahdolliset alkuraskauden vaivat ja sen lisäksi ei neulominenkaan suju niin kuin ensimmäisellä kerralla.

Hoota odottaessa aloitin ensimmäisen vauvaneuleen liki samana päivänä kun tein positiivisen raskaustestin. Neule oli valmis raskausviikolla viisi. Alku meni tälläkin kertaa samoin. Plussatestipäivänä kävin ostamassa lankaa (sillä eihän vanhoista langoista nyt mitään voi uudelle vauvalle aloittaa...) ja seuraavana päivänä Mtoto Overalls (Ravelry-linkki) pääsi puikoille.

Mutta se haalarin valmistuminen! Se kesti. Ja kesti. Ja kesti. Meni peräti kuusi viikkoa saada valmiiksi tämmöinen pikkuruinen haalari! Mutta nyt se lopultakin on valmis.

Langan menekki oli, sanotaanko tarkasti laskettu. Sata grammaa Schachenmayrin Merino Extrafine 120 -lankaa riitti juuri ja juuri. Toisen olkaimen loppu on neulottu päättelyistä ylijääneistä langanpätkistä, mutta kuten sanoin, lanka riitti. Nyt vain odotellaan joulukuuta ja sitä, miten käytännölliseksi tai epäkäytännölliseksi tällainen haalari vastasyntyneellä osoittautuu.

Pienet pinkit pöllölapaset / Vuosi väriterapiaa

PINKKI TAMMIKUU
Vuoden ensimmäinen neuletyö (ja samalla ensimmäinen valmistunut Vuosi väriterapiaa -haastetyö) valmistui nopsasti. Kerästä neonpinkkiä Viking of Norwayn Sportsragg-lankaa muotoutui pikkuiset pöllölapaset.

Lapasten tarina on sellainen, että kävin viime vuoden puolella Hoon kanssa lankakaupassa ja hän rakastui tuohon neonpinkkiin kerään. Satuin olemaan suosiollisella tuulella pienen väpättävän alahuulen edessä ja niinpä toimme kerän kotiin asti. Hoo halusi kai lankakerästä villaa pehmolampaalleen, mikä suomeksi tarkoittaa sitä, että lankakerä olisi ollut tuhannen ruttuna lampaan ympärille kiedottuna. Onneksi ehdotus lapasista meni läpi ja tässä on lopputulos.

Pöllöt lehahtivat paikalle ihan sattumalta, sillä tuon palmikohtavan joustimen jälkeen olisi tuntunut jotenkin väärältä tehdä pelkkää sileää lapasta, kuten alunperin meinasin. Pöllöjä olen joskus tehnyt villapaitaan, joten sieltä ne muistin kätköistä vaappuivat esiin. Ohje pöllön kuvaan löytyy vaikkapa täältä.

Lankadominanssi ja miten minä sen ymmärrän

Olen onnistunut lähtemään mukaan peräti kahteen neulehaasteeseen ja nyt puikoilla keikkuvat Adventtisukat (jotka näkyvät kuvissa) sekä Niina Laitisen Taimitarhan joulukalenterisukat. Etenkin joulukalenterisukkien fb-ryhmässä on ollut kovasti tapetilla lankadominanssi ja siellä minäkin koko sanan ensimmäistä kertaa kuulin. Ensin olin, että mikä ihmeen lankadominanssi, hirveän vaikea sana, en jaksa googlettaa... Sitten jossakin oli kuvallinen ohje ja vilkaisin sitä ihan vain vähäsen. Siinäpä se sitten valkeni, että lankadominanssista on oikeasti hyötyä kirjoneuleen tasaisuuden kanssa!

Yritin nopsasti opetella asiaa parin blogin ja videon avulla, mutta jotenkin se tuntui edelleen tosi vaikealta. En tosin vieläkään ole ihan varma, olenko ymmärtänyt kaiken oikein. Mutta toisaalta. Ylimmän kuvan vasen sukka on neulottu lankadominanssi huomioiden, oikeanpuoleinen ns. vapaalla tyylillä. Ja kyllähän eron näkee.

Alemassa kuvassa olen yrittänyt havainnollistaa miten minä neulon. Kuvaaminen oli hiukan vaikeaa, koska se kolmas käsi taas puuttui, mutta jospa tämä jotakuta kuitenkin avittaisi. Kuvassa dominoiva lanka (eli kuviolanka) on valkoinen. Pujautan sen etusormen yli ihan normaalisti. Harmaan pohjavärilangan pujautan keskisormen yli. Valkoinen siis tulee koko ajan ikäänkuin harmaan alta ja toimii dominoivana lankana. Tällä tavalla langat pysyvät koko ajan oikeassa järjestyksessä, mutta ote on kuitenkin hyvin lähellä sitä, mikä on pelkästään yhdellä langalla neulottaessa. Langat saa näin myös pysymään aika hyvin sopivan tiukalla.

Siitä en siis tiedä, onko tekniikka kaikkien taiteen sääntöjen mukainen, mutta tuntuu toimivan laiskalle ja langanohjaimettomalle neulojalle.

Joko sinä olet perehtynyt lankadominanssin ihmeelliseen maailmaan?

Riemuhaalarin paluu

Lauantaina sain vihdoin valmiiksi Hoon villahaalarin. Nimesin sen luontevasti Riemuhaalari kakkoseksi, koska viimetalvinen oli riemukkaan värityksensä ansiosta se ykkönen.

Jos ensimmäinen Riemuhaalari valmistui alle kahdessa viikossa, tässä meni melkein kolme kuukautta... syystä että tätä on purettu ja neulottu ja purettu. Ensimmäinen versio paljastui liian leveäksi ja lyhyeksi siinä vaiheessa kun olin neulonut sitä miltei kainaloon asti. Vähensin silmukoita ja vaihdoin vähän raitojen järjestystä ja leveyttä ja sitten alkoi näyttää paremmalta. Hihojakin neuloin muutamaan otteeseen kun olivat ensin liian lyhyet. Nyt ovat sitten hiukan liian pitkät. Raitalangat uhkasivat loppua kesken, joten tein yläosasta mustan. Sitten ostin vähän liian lyhyen vetoketjun ja kun se oli paikallaan totesin, että koko vartalo-osa olisi voinut olla hiukan pitempi. Kaula-aukon ympärys luonnollisesti kutittaa Hoota...

Ei siis mikään helpoin neulontamatka, mutta nyt se on valmis ja se on lämmin ja se saa kelvata niin kauan kun mahtuu päälle. Ensi talveksi en ehkä enää viitsi haalaria neuloa, mutta hei, minähän voin ommella semmoisen merinovillakankaasta!

Riemuhaalari II

Ohje Dropsin Happy Days -haalari
(ohjetta on tosin muokattu niin paljon, etten tiedä onko alkuperäisestä enää mitään mukana)

Lankana Dropsin Karisma, jota kului yhteensä noin 800 g

Puikot 3,5 mm ja 4 mm

Kummituslapsen raitapipo

Kummituslapsemme (kirkkoon kuulumattomien versio kummilapsesta) täytti hiljattain jo kahdeksan vuotta. En ole mikään lahjomisen ekspertti noin yleensäkään ja lahjaideat tulevat lähes poikkeuksetta jälkijunassa. Nyt olin neuloskellut noita pikkupäihin sopivia pipoja ja keksin, että kummituslapsellehan voisi sellaisen tehdä myös. Koska halusin tehdä erityisen pehmoisen ja kutittamattoman pipon keksin, että tässä on oiva tilaisuus päästä eroon lopuista Dropsin Merino Extra Fine -langoista.

Ensin rävelsin jonkinmoista kirjoneuletta hyvän matkaa, mutta tajusin että lopputulos on turhan keski-ikäinen. Jossain blogissa näin sitten tämän jipon, jossa langanvaihtokerros neulotaan nurjalla ja siitähän tulikin aika hauska lopputulos. Värikäs toki myös, kun kaikki loput langat pipoon ymppäsin, mutta kyllähä maailmaan väriä mahtuu.

Ja juuri saamamme palautteen mukaan kummituslapsi on pipoa sovitellut, todennut että se on kiva ja ollut tyytyväinen ainakin siihen, että pipo ei tunnu hiertävältä. Neuloja on tyytyväinen!

Raitapipo

koko noin 8v.

100 silmukkaa, 3 mm puikot

noin 65 g Dropsin Merino Extra Fine -lankaa

Ikuisuusvillatakki

Tätä villatakkia on tehtyä kuin Iisakin kirkkoa. Ajatushan lähti vuonna 2013 siitä, että vauvalle olisi hyvä olla varastossa neuleita vähän isommassakin koossa. No minä sitten ajattelin neuloa kaikista kertyneistä Drops Alpakoista vauvalle nutun. Koossa 12-18 kk.

Aloitin neulomisen siis heinäkuussa 2013, mutta jossain vaiheessa se sitten jäi kesken. Ja jossain vaiheessa ei enää huvittanut jatkaa, koska ei se enää mahtuisi "vauvalle".

Tänä kesänä päätin lopulta runnoa neuleen valmiiksi, sillä purkaminen hirvitti ja keskeneräiselläkään ei mitään tee.

Sitten tapahtui ihme! Hoo oli luonnollisesti vastahankainen sovittamaan nuttua, mutta kun hän hetken aikaa oli suosiollisella tuulella selvisi, että villatakkihan mahtuu hänelle edelleen. Joskus on löysästä neulekäsialasta hyötyä! Helmaan neuloin ohjeesta poiketen lisäkaitaleen joten pituuskin riittää paremmin. Väritys takissa on, köh, jännä, mutta ainakin sain ne halvatun alpakat tuhottua.

Not-so-grey Gosling - villatakki

ohje Dropsin Grey Gosling

lanka Drops Alpakka yhteensä ehkä viisi kerää kaksinkertaisena

4 mm puikot

Piparipipoja

Minulla on tässä jonniin aikaa ollut työn alla villahaalari Hoolle, mutta kun se ei oikein innosta, tulee neulottua kaikkea nopeasti valmistuvaa. Kuten vaikka nämä pipot.

Viime viikonloppuna neuloin tuon alimman kuvan punatupsuisen pipon sillä aikaa, kun Hoo oli päiväunilla. Se oli virhe. Pään ilmaannuttua paikalle selvisi, että pipo on hippasen liian pieni. Kun Hoo meni samana iltana yöunille, aloin neuloa toista pipoa vähän isommalla silmukkamäärällä. Ja sehän auttoi. Lilatupsuisesta piposta tuli oikein mainio ja paremminhan se tuohon toppahaalariinkin sointuu. Onneksi lähipiiristä löytyy pienipäisempiä, joten ei tuo toinenkaan pipo hukkaan mene.

Ja kuten kuvista näkyy, talvi on tullut Ouluun.

Piparipipot

Lankana Drops Karisma ja hippunen Gjestalin Jannea

Ohje omasta päästä, piparireunakuvio Muita ihania -blogin Talvisukista

Puikot 3,5 mm ja 4 mm

Punatupsuisessa 72 silmukkaa ja lilatupsuisessa 80 silmukkaa

 

Pinkki Aviatrix

Neuloskelin heinäkuussa Aviatrix-innostukseni vallassa Hoon serkkulikalle oman myssyn. Myssy oli kaulanalusnauhaa vaille valmis kun lähdimme kesälomareissulle. Otin myssyn mukaan, että voin sen autossa tehdä loppuun ja antaa serkulle. Noh, jossain Rantsilan suoran paikkeilla sitten huomasin, että se lankanöttönen, jolla olisin myssyn saanut valmiiksi, olikin unohtunut kotiin. En sitten tehnyt myssyä silloin enkä antanutkaan serkulle.

Kesäloman jälkeen kotona myssy valmistui, mutta napin ompelemisessa kesti kolme kuukautta... Reilu viikko sitten mummolavierailulla sain Aviatrixin lopulta vietyä serkulle ja hän oli vallan mainion näköinen se päässään, ihan kuin kaikki muutkin pienet aviatrixpäät.

Lankavaraston tyhjennyksessä tämä ei kyllä auttanut yhtään, sillä myssyyn kulunut kerä on tullut jo monin verroin takaisin. En tiedä miten siinä niin on päässyt käymään...

Pinkki Aviatrix

Ohje: Aviatrix-hat (Ravelry-linkki)

Lanka: Garnstudio Drops Merino Extra Fine, noin 55g

Puikot 3mm ja 3,5mm

Piparisydän-sukat

Kävin männäviikonloppuna Ouluhallissa Kädentaitomessuilla pettymässä lankatarjontaan. Pettymys on ymmärrettävää, kun ottaa huomioon että mielessäni kangasteli Jyväskylän kesäisten neulefestareiden kaltainen lankamässäily. Jouduin siis paikkaamaan lankapettymystäni ostamalla kangasta, mikä on aina hyvä ostos, etenkin kun en juuri harrasta ompelua... Nyt vissiin pitäisi harrastaa.

Aivan langattomana ei minun tarvinnut messuilta poistua, sillä ostin pari vyyhtiä tervolalaisen Vanhalan lammastilan luomusuomenlampaan sukkalankaa. Ostin samaista lankaa jo vuosi sitten, tekaisin itselleni sukat ja tykästyin lopputulokseen.

Nämä kuvissa olevat sukat ovat kuitenkin ihan upouudet ja neuloin ne Hoolle. Sukista taisi tosin tulla vielä hiukan liian isot, joten ehkä ne menvät vuoden päästä nelivuotiaan jalkoihin. Vaaleampi lanka sukissa on siis tuota Vanhalan lammastilan lankaa mutta tummempi on peräisin jostain muualta enkä enää muista mistä. Sataprosenttista suomenlampaan villaa se on kuitenkin. Sukkien kuvio löytyi googlettelun perusteella ja hiukan sitä piti säätää, että asettui pienehköön silmukkamäärään. Kuviosta tulivat ihan joulupiparit mieleen, siitä siis niiden nimi.

Piparisydän-sukat

Ohje: perusvillasukka ristiinvahvistetulla kantapäällä

kirjoneulemalli netistä

Koko: arviolta 3-4 v.

 Lanka: suomenlampaan villaa, yhteensä 60 g

3 mm puikot, 36 s