Pienten kuusimekot

Ompeluinspiraatio iski pitkästä aikaa viikko sitten ja sen turvin sain ommeltua lapsukaisille mekot joulukorttikuvia varten. Kuusikankaan tilasin vuosi sitten Elvelyckanin alennusmyynnistä mutta se jäi silloin käyttämättä. Samansävyisen yksivärisen trikoon olin ihan vahingossa tilannut myös joskus viime talvena jostakin saksalaisesta verkkokaupasta. Tulipa käyttöä sillekin, sillä kuusikangas ei ihan riittänyt kahteen kolttuun.

Viisivuotiaan mekko on ommeltu Ottobren nro 4/12 Flow-mekon kaavalla ja vauvan mekko on Birdie Birdie Ottobresta 1/15. Sovituskuvia en edes yrittänyt ottaa, sen verran oli haasteita jo saada ne joulukorttikuvat otettua...

Villasukkakavalkadi

Tämän vuoden neulomukset ovat olleet vähissä ja huhtikuussa aloittamani äitienpäiväsukat ovat edelleen kesken. Vauva tarvitsi kuitenkin uudet villasukat ja vaikka en ihan hirveästi tykkää junasukkia neuloa, päädyin kuitenkin siihen malliin, sillä ne saattavat jopa pysyä jalassa.

Langaksi valikoitui Berliinistä viime vuoden keväällä ostettu Bremont Camino Alpaca -lanka. Taisin silloin ostaa nämä kaksi kerää Hoon sukkia ajatellen ja hän sai valita väritkin, mutta toisin kävi. Hiukan tuollaiset värioksennussukat näistä tuli, mutta kaksinkertaisella langalla neulottuina aivan varmasti lämpimät. Mikä lienee pääasia.

Junasukat eivät valmistuneet ihan tuosta vaan ja toisen sukan puolivälissä tulikin pitempi tuumaustauko. Siinä välissä sain aikaan jotain ihan muuta...

Lokakuussa Niina Laitinen järjesti taas Taimitarha-facebookryhmässä yhteisneulonnan ja jossain mielenhäiriössä päätin osallistua. Kaksilla sukilla, tietenkin... Koska lähipiiriin ei taida kuulua kauheasti sinisestä väristä pitäviä miespuolisia, meni ohjeen mukainen värimaailma uusiksi. Ylemmän kuvan musta-puna-valkoiset neuloin Donille. Värinvalinnassa turvauduin lempijääkiekkojoukkueen väreihin, vaikka ensin aioin tehdä jotain vihertävää. Alemman kuvan sukat taas matkasivat Itä-Suomeen omalle isälleni. Hänkin pitää punaisesta ja vaihtelun vuoksi valitsin sukkiin harmaan kaveriksi pinkkiä.

Molempiin sukkiin tein vähän muutoksia kuvioihin, mustapohjaisiin ehkä enemmän. Lankana sukissa on 7 Veljestä, vaikka en langan ylin ystävä olekaan. Suurin hankaluus näissä sukanneulonnoissa on aina koon valinta. Jos teen ohjeen mukaisella puikkokoolla, mahtuu kaksi jalkaa yhteen sukkaan. Huolimatta siitä, että oma kengänkokoni on akselilla 42-43. Isän sukkia en ole päässyt näkemään käytännössä, mutta Donin sukista tuli hiukan turhan napakat, ainakin nilkan kohdalta. Sen verran olen kuitenkin kirjoneuleen neulojana kehittynyt, että nyt sukat menevät jalkaan vaikka eivät ihan optimaaliset olisikaan.

Seuraava käsityöprojekti olisi saada ommeltua pikkuväelle koltut joulukorttikuvien ottamista varten. Tänään sain koltut jo leikattua, katsotaan minkä vuoden jouluksi ne valmistuvat...

Ruokalappuja kernikankaasta

Viime aikoina on tullut ommeltua kaikenlaista, mutta kuvien ottamiseen ei ole aika riittänyt. Nämä eilen tekemäni ruokalaput olivat kuitenkin sen verran pieniä ja nopeita kuvattavia, että se onnistui odotellessani vauvan heräilyä.

Vauva on nyt siis hiukan yli nelikuinen ja viime lauantaina aloitimme soseiden maistelun bataatilla. Hän suhtautuu hommaan toistaiseksi aika epäilevästi. Kuten kuvasta näkyy...

Muistelen, että vähän isommalla vauvalla sellainen kovamuovinen kaulakaukalo toimii parhaiten etenkin sormiruokaillessa, mutta nyt alkuvaiheessa pehmeät ruokalaput ovat kivempia. Niitä voi aikanaan myös työntää hoitolaukkuun, jotta on suojus mukana ulkona ruokaillessakin.

Ruokalappujen kaavan piirsin vanhan, ostetun ruokalapun pohjalta ja materiaalina on kernikangasta. Vaaleanvihertävä kerni on ostettu Berliinistä ja sillä päällystin vuosi sitten pikkuisen parvekepöytämme. Sen lisäksi tein kernistä varavaatepussin Hoolle Saksan päiväkotiin ja nyt nämä ruokalaput. Vieläkin sitä jäi hiukan jäljelle... Vallilan kukkakerni puolestaan on ylijäämäpala nykyisestä ruokapöydän päällysestä. Vauva on kankaaseen erityisen ihastunut ja yrittää napata kukkia pöydän pinnasta. Toivottavasti hän arvostaa kuosia myös ruokalapussaan.

Tarranauhaa minulla ei tähän hätään ollut, joten vielä hetken lappuset joutuvat odottamaan käyttöönottoa. Erityisen ylpeä olen tässä projektissa oranssin vinokantin ompelusta (ei rypyn ryppyä!) ja kukkakuvion kohdistuksesta.

Little Boxy ja pienet rusettipäät

Minulla oli pääsiäisen ajan tavoitteena saada ommeltua ja neulottua jotain. Neulomaan en ole vielä päässyt, mutta tänään sain ommeltua minimimmeille Jujunan ohjeella rusettiset pääpannat. Jonkun aikaa sain tilkkulaatikkoa tonkia, että löysin sopivan kokoisia paloja, mutta lopulta se onnistui. Ompeleminen oli helppoa, suurin haaste oli nelivuotias, joka koko ajan halusi kertoa jotain...

Muuten pannat onnistuivat oikein hyvin, mutta vauvan pannasta tuli hiukan liian tiukka ja Hoon pannan kangas on kai jotain viskoosisekoitetta, joten se on niin liukas ettei meinaa pysyä paikoillaan. Mutta ihan hyviä koekappaleita nuo olivat. Seuraavaksi saan kuulema ommella isille kruunun.

Aikamoisella taistelulla sain Hoon ylle kuvattavaksi myös Little Boxy -puseron, joka taitaa olla viimeinen Berliinissä tekemäni neule. Sain sen valmiiksi juuri ennen joulua ja vauvan syntymää ja lykkäsin Hoolle joulupakettiin. Se kuitenkin kutittaa (niin kuin kaikki muutkin neuleet...), joten kertaakaan puseroa ei ole käytetty. Minusta puserosta tuli oikein ihana, vaikka kaula-aukko onkin turhan löysä. Lankana tässä on ihana Holst Garnin villaa ja silkkiä sisältävä Tides, eli sama lanka josta viime kesänä neuloin Vertices Uniten. Siinä hötäkässä tuota Tidesia jotenkin kummassa rantautui meille enemmänkin ja pitihän sitä johonkin saada kulumaan...

Little Boxy on kyllä jotenkin tosi ihana malli, vaikka en yleensä olekaan laatikkovaatteiden ystävä. Tekisin sellaisen itsellenikin, jos olisin kolme vaatekokoa ja puoli metriä pienempi. Nyt en kyllä jaksa vaivautua ja tyydyn maanittelemaan Hoota, että edes joskus käyttäisi puseroa.

Vauvan villavaatesetti

Oikein kivaa alkanutta vuotta Villavaltakunnan ystäville!

Bloggaamiseen tuli tällainen luova tauko, mutta syy on hyvä: jouluaattoinen sektio, siitä toipuminen ja vauvaan tutustuminen ovat aika hyvin vieneet aikaa kädentaitojen harjoittamiselta. Nämäkin neuleet valmistuivat jo viime kesänä, mutta jostain syystä en vain saanut niitä aiemmin esiteltyä. Mutta nythän se onnistuu kivemmin, kun ne ovat loppukäyttäjän päällä. Kuvan vauva on tosiaan ihan aito ja oikea, mitä nyt hiukan järkytyksestä halvaantunut kun joutui puettavaksi ja kuvattavaksi...

Koska vaatteiden neulomisesta on jo yli puoli vuotta, en muista hommasta juuri mitään. Ohjeet kaikkiin löytyvät kuitenkin Ravelrystä ja lankana näissä on Novitan Baby Wool. Villasukat on tehty junasukkien ohjeella ja ne neuloskelin joulukuussa ihan viime metreillä ennen vauvan saapumista. Sukkien lankana on Schachenmayr Regian My First Regia, joka tietysti loppui kesken ja sitä piti jatkaa jollain toisella langalla, mikä nyt vähän sattui väreihin sointumaan. Onneksi vauva ei ole pahemmin valittanut värioksennussukistaan.

Myssyn ohje: Lomond Baby Hat
Takin ohje: Fuss Free Baby Cardigan
Housujen ohje: Rib My Heiny Longies

Vaunuverho

Tässä kun on vielä hyvää aikaa ommella ennen vauvan tuloa (menossa rv 37+4), tekaisin eilen suunnitelmissa pitkään olleen vaunuverhon Emmaljungiin. Liikkeelle lähdin tällä Villa ja Villan ohjeella. Sen verran tein muutoksia, että nauhat kiinnitin verhon alareunaan ja etupuolen kangas on kokonaan vuoritettu liimakankaalla. Olisin laittanut sitä molempiin kappaleisiin, mutta eihän sitä ollut tarpeeksi enkä jaksanut lähteä kangaskauppaan. Tämä projekti kun on muutenkin jo venynyt...

Elokuun lopulta asti olen nimittäin verhoa tekemässä. Silloinhan ompelin tämän vauvanpesän, jonka esiaste kuvissa näkyvä vaunuverho on. Minulle tuli siis massiivinen mittavirhe pesää tehdessä ja lammaskankaiseen pesään ei olisi mahtunut edes vastasyntynyt... Onneksi keksin, että leikattu ja osittain ommeltu lammaspesä oli juuri sopivan kokoinen lähtökohta vaunuverholle. Ei siis tarvinnut heittää kivaa kangasta ja sen reunaan ommeltua vinonauhaa roskiin. Purkamisessa meni kyllä tunti, mutta oli se sen arvoistakin.

Olen nimittäin enemmän kuin tyytyväinen vaunuverhoon! Toivotaan, että se osoittautuu käytössäkin hyväksi. Toistaiseksi verhon taakse koeajolle on päässyt Hoon pehmolammas, joka ainakin nukkui ihan tyytyväisenä.

p.s. Kuvassa Hoon päällä Noshin trikoosta ommeltu raglanpaita, jossa on liki täydelliset raitojen kohdistukset. Uskokaa pois, vaikka se ei tuossa kuvassa näykään!

Vauvapupu

Jokunen viikko sitten löysin sattumalta kaavan pehmokissan ompeluun. Väkersin semmoisen kaikista mahdollisista jämäkankaista ja lopputuloskin oli sen näköinen. Hoo kuitenkin hyväksyi elukan kokoelmiinsa. Alunperin aioin tehdä kissan myös vauvalle, mutta kun lopputulos oli vähemmän kiva ja ompelu muutenkin tylsää monista saumoista johtuen, keksin piirtää itse pupun kaavan.

Ja siitäpä tulikin paljon kivempi! Pupuskan ainoa vika on ehkä siinä, että siitä tuli vähän pieni. Ei välttämättä vauvalle pieni, mutta ompelemisen kannalta haasteellinen. Suunnitelmissa on suurentaa kaavaa hiukan ja kokeilla sitten uudelleen. Yksi ihastuttava kankaanpala odotteleekin jo pupuksi pääsyä...

Monikansallinen Hiiop

Monen muun lastenvaateompelijan tapaan olen ihastunut Jujunan Hiiop-haalariin. Ensimmäisen kappaleen tein viime talvena Hoolle, mutta se on näköjään talven pimeydessä jäänyt kuvaamatta ja blogiin laittamatta. Ehkä vielä joskus.

Halusin tehdä Hiiopin myös uudelle tulokkaalle. Vaikein vaihe taisi olla se kankaan valinta, mutta lopulta päädyin tähän suloiseen valaskankaaseen. Luulen, että ostin sen idee.creativmarkt -kaupasta KaDeWen tavaratalon kyljestä. Resori taisi löytyä myös täältä Berliinistä mutta hupun oranssin trikoon ostin Tallinnan retkeltämme Karnaluksista. Ja kaava tosiaan on suomalainen, eli aika monikansallinen tuotos tästä lopulta tuli.

Vetoketjun laittaminen tuotti luonnollisesti vähän ongelmia, mutta se kai kuuluu vetoketjujen olemukseen. Pieni virhe sinne jäikin, mutta tuskin haittaa menoa. Kuvion kohdistamista yritin kerrankin ja etukappaleessa se jotenkin onnistuikin, hupussa ja takapuolella taas ei. Ehkä ensi kerralla.

Alunperin aioin tehdä haalarin koossa 56, sillä ainakin tuo Hoolle tehty on kestänyt hyvin käytössä vaikka puolessa vuodessa on useampi sentti tullutkin käyttäjälle lisää mittaa. Hoolta jääneestä vauvanvaatevarastosta löytyi kuitenkin kolme noin 56-senttistä haalaria, joten tein tämän Hiiopin koossa 62. Hiiop-innostuksesta kertonee jotain se, että yhtenä päivänä leikkelin kaavat valmiiksi kolmessa eri koossa tulevaisuutta ajatellen... Se oli kyllä aika puuduttavaa hommaa, mutta onneksi ompeleminen on sitten kivempaa.

Babynest jouluvauvalle

Melko pian positiivisen raskaustestin jälkeen mielessäni alkoi siintää kuva babynestistä. Hoon odotuksen aikaan neljä vuotta sitten en ollut sellaisista kuullutkaan ja vaikka olisinkin, tuskin olisin tullut sellaista ommelleeksi kun en muutenkaan mitään ommellut.

Tänään jouluvauvan babynest vihdoin valmistui, mutta aikamoinen tuskien taival se on kuulkaa ollut.

Alkukesästä ostin ihanaa keltaista kissakangasta, joka saksalaiseen tapaan oli niin kapeaa, että yhdestä metristä ei riittänyt koko pesään. Kahta metriä en raaskinut ostaa, kun pesä kuitenkin menee vain vähän aikaa. Tarkoitus oli löytää joku toinen kiva mutta halvempi kangas kaveriksi. No ei löytynyt. Tai ehken vain jaksanut etsiä.

Heinäkuisella toivioretkellä Tallinnan Karnaluksiin tulin ostaneeksi harmaavalkoista ihanaa lammaskangasta. Ihan koko pesää varten. Sekä ihanaa keltavalkoraidallista vinonauhaa. Varmuuden vuoksi ostin myöhemmin vielä pätkän harmaavalkopilkullista kangasta lampaiden kaveriksi.

Kotiin päästyäni ryhdyin töihin. Ohjeena käytin tätä Me, Myself & I -blogin ohjetta.

Leikkelin iltamyöhällä kaavan ja kankaan ja totesin, että eihän sitä pilkkukangasta ole tarpeeksi pesän toista puolta varten. Mutta eihän se haittaa, koska lammaskangasta on niin paljon. Surruuttelin menemään ja koska minulla ei ollut vanua pesän täyttämiseen, homma jäi muutamaksi päiväksi seisomaan. Välillä katselin pesää ja ihmettelin sen lyhyyttä. Lopulta mittasin pesän ja totesin, että ei siihen mahdu edes vastasyntynyt. Oli käynyt "pieni" mittavirhe kaavaa piirtäessä. Siinä meni lammaskangas ja keltavalkoraidallinen vinonauha. Morjens.

Palasin takaisin keltaisen kissakankaan ääreen. Tein retken kankaan ostopaikkaan Hermannplatzin Karstadt-tavarataloon, jonka kangasosastolla on hävyttömän paljon ihania puuvillakankaita ja ostin metrin siedettävää alekangasta pesän toista puolta varten.

Kaavan piirsin uudelleen päiväaikaan, että aivotkin olivat vielä hommassa mukana, ja tein siitä jopa hiukan pidemmän kuin ohjeessa. Tänään ompelin. Ja purin. Tuli ommeltua vinonauhan toinen reuna ensin pöhkön värisellä langalla. Purkamisessa meni tunti jos toinenkin, kiitos mm. puutuvien sormenpäiden. Ompelin uudelleen. Jossain vaiheessa ulkopuolelle tarkoitettu kissakangas hyppäsi sisäpuolelle, sillä niin päin pesä näytti kivemmalta.

Ja lopulta pesä oli valmis! Ei täydellinen ollenkaan, mutta varmasti ihan kelvollinen. Jos kärsivällisyys vielä riittää ja löydän jostain kosteussuojakangasta, voisin ommella pesään muutaman irtopatjan. Mallivauvamme ei juuri pissaile eikä puklaile, mutta epäilen, että oikean vauvan kanssa tilanne voi olla vähän toinen.

Entä mitä tästä opimme?
A) Olisi vaan kannattanut alunperin ostaa sitä kivaa kissakangasta tarpeeksi.
B) Kaavat piirrän tästä lähin päiväaikaan ja muutenkin hereillä ollessa.