Viime aikoina on tullut ommeltua kaikenlaista, mutta kuvien ottamiseen ei ole aika riittänyt. Nämä eilen tekemäni ruokalaput olivat kuitenkin sen verran pieniä ja nopeita kuvattavia, että se onnistui odotellessani vauvan heräilyä.
Vauva on nyt siis hiukan yli nelikuinen ja viime lauantaina aloitimme soseiden maistelun bataatilla. Hän suhtautuu hommaan toistaiseksi aika epäilevästi. Kuten kuvasta näkyy...
Muistelen, että vähän isommalla vauvalla sellainen kovamuovinen kaulakaukalo toimii parhaiten etenkin sormiruokaillessa, mutta nyt alkuvaiheessa pehmeät ruokalaput ovat kivempia. Niitä voi aikanaan myös työntää hoitolaukkuun, jotta on suojus mukana ulkona ruokaillessakin.
Ruokalappujen kaavan piirsin vanhan, ostetun ruokalapun pohjalta ja materiaalina on kernikangasta. Vaaleanvihertävä kerni on ostettu Berliinistä ja sillä päällystin vuosi sitten
pikkuisen parvekepöytämme. Sen lisäksi tein kernistä varavaatepussin Hoolle Saksan päiväkotiin ja nyt nämä ruokalaput. Vieläkin sitä jäi hiukan jäljelle... Vallilan kukkakerni puolestaan on ylijäämäpala nykyisestä ruokapöydän päällysestä. Vauva on kankaaseen erityisen ihastunut ja yrittää napata kukkia pöydän pinnasta. Toivottavasti hän arvostaa kuosia myös ruokalapussaan.
Tarranauhaa minulla ei tähän hätään ollut, joten vielä hetken lappuset joutuvat odottamaan käyttöönottoa. Erityisen ylpeä olen tässä projektissa oranssin vinokantin ompelusta
(ei rypyn ryppyä!) ja kukkakuvion kohdistuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!