sunnuntai 20. elokuuta 2017

Meksimekkoharjoitus



Maksimekon löytäminen tällaiseen 187-senttiseen vartaloon on aikamoinen ponnistus. Itse asiassa en ole edes jaksanut etsiä sellaista valmiina. Nyt kun tämä ompelutaito on löytynyt, hoksasin, että minähän voin tehdä maksimekon itse!

Kuten kuvista näkyy, se ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa... Ostin alkukesästä paikallisesta Stoff und Stil -kaupasta tuollaista "yöpaitatrikoota", josta en vieläkään ole varma, onko se kivaa vai kamalaa. Hinta oli kuitenkin kohtuullinen, kangasta kun menee tässä pituudessa jonniin verran. Mieluiten olisi ostanut jotakin isokukkaista kangasta, mutta sellaisten kuosien löytäminen on ainakin toistaiseksi ollut vähän vaikeaa täällä Saksassa.

Kaavana tässä on se sama tuttu Kangaskapinan Meri-mekko, jota jatkoin reippaalla kädellä. Jatkopala ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, sillä helma hiukan pussittaa sivuista, mutta kyllä tästä ihan kelvollinen koekappale tuli. Mutta se pituus. Sitä olisi tosiaan voinut olla vielä hiukan enemmän, mutta jotenkin en vaan osannut leikata tarpeeksi pitkää helmaa. Verrattuna kaupan maksimekkoihin tämä on kuitenkin jo huikeaa parannusta!

Kuvat otimme tällä kertaa keskustan museosaarella Alte Nationalgalerien vieressä kulkevalla käytävällä.

torstai 17. elokuuta 2017

Pikkuihmisen pyörähtelymekko

Hoosta on tullut mekkoihminen. Jos hän saisi päättää, hänellä olisi aina mekko päällä. Siihen saumaan yritin puskea ompelemalla kesäkuun lopulla hänelle kirsikkakankaasta koltun. Ja täytyy sanoa, että kerrankin onnisti. Mekko on ollut aika suuressa suosiossa ja kyllähän se onkin kiva. Pyörähtää oikein hyvin, mikä taitaa olla pikkuihmisten koltuissa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista.


Kaava tähän Cnidaria-mekkoon löytyy Ottobren numerosta 3/2017. Hihansuiden resorien kanssa oli vähän hankaluuksia eikä niistä ihan täydellisiä tullutkaan. Ei se menoa kuitenkaan haittaa. Hoo sai itse valita resorikankaan ja lopputuloksena niitä olikin sitten kolme. Hyvin keltainen, pinkki ja oranssi resori mekkoon kuitenkin sopivat. Kirsikkakangas on by Grazielan ja ostin sen taannoin lähikangaskaupastamme Bunte Fetzenistä. Jolla on muuten verkkokauppakin.

tiistai 15. elokuuta 2017

Berliinittären huivi

Don oli kesäkuun lopulla viikon verran työmatkalla Hampurissa ja minä kökötin kotona Berliinissä Hoon kanssa. Nimenomaan kökötin, sillä Donin lähtöpäivänä alkoi kurkkukipu, joka paheni viikon loppua kohti. Samoihin aikoihin alkoivat myös aikamoiset monsuunisateet, joten ei ollu kauheasti asiaa leikkipuistoonkaan.

Mutta eipä tuo haitannut. Sain nimittäin neulottua tämän Interlude-huivin (Ravelry-linkki) viidessä päivässä (ja tilattua myös langat toiseen samanmoiseen...). Huivista tuli aika ihana, vaikka värivalinta ihmetytti vähän itseänikin. Niin käy aina välillä. Huivi oli hirmu helppo neuloa ja siitä tuli mukavan iso. Just semmoinen berliinittären talvihuivi, mitä toivoinkin. Lanka oli minulle uusi tuttavuus, Cascade 220 Heathers, mutta ystävyytemme jää tuskin tähän.

Interlude
Cascade Yarns 220 Heathers, sävyt 9341 Garnet, 9452 Summer Sky ja 2450 Mystic Purple
kutakin hiukan alle 100g
4,5 mm puikot

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Mekko x 3

Alkukesästä löysin sen Täydellisen Mekkokaavan, joka onkin ollut ahkerassa käytössä. Samalla kaavalla, eli Kangaskapinan Meri-mekon kaavalla, olen tehnyt jo yhteensä viisi mekkoa. Yksi kivoimmista on ollut tämä Paapiin Hilda-kankaasta tehty, mutta eivät nämä muutkaan huonoja ole.

Yllä oleva harmaa versio on ommeltu Paapiin Omenapihasta. Kangas on hirmu kiva, mutta jotenkin tuo harmaus järkytti ensi alkuun. Nyt olen kyllä jo oppinut elämään sen kanssa.

Keltainen Paapiin Lumme-kangas putkahti possupussista ja siitä tein hihattoman "helleversion". Luulin aluksi, että kangas oli kakkoslaatuista, sillä siellä täällä näkyy harmaita laikkuja. Lopulta selvisi, että toheloin itse esipesussa. Kaksi muuta saman possupussin kangasta oli myös pesun jäljiltä laikukkaita ja koska olin ne etukäteen tarkistanut, ainoa mahdollinen selitys on siinä, että esipesin ne liian alhaisessa lämpötilassa. Harmittaa kyllä, mutta onneksi Lumme-mekosta tuli kuitenkin ihan kelvollinen.


Ihan pelkästään Kangaskapinan mekkokaavalla en ole mennyt. Tammikuussa vielä Suomessa asuessamme ostin Ehta-mekon kaavan ja silloin ehdin ommella jo yhden mekon ja yhden collegepaidan. Ehdin myös leikellä palaset toiseen mekkoon Noshin ruosteen värisestä joustocollegesta, mutta muutto ajoi päälle ja mekko jäi silloin ompelematta.

Alkukesästä mekon palaset tulivat vastaan ja sain sen lopulta ommeltua. Mekon kokonumero on ajalta ennen raskautta, joten tällä hetkellä kolttu on vähän tuollainen makkarankuori (ryppyinen makkarankuori, meillähän ei juuri harrasteta silittämistä). Kyllä sitä pitämään kuitenkin pystyy ja Jouluvauvan tulon jälkeen toivottavasti vielä paremmin.

Taskunsuihin ja kaula-aukkoon laitoin keltaista resoria. Värikontrastista tuli aika laimea, mutta onpahan nyt edes vähän jotain jippoa koltussa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Pastelliraitasukat



En yleensä ole tämän erään kotimaisen lankavalmistajan tuotteiden suurin ihailija, mutta kesälomalla ihminen joskus heltyy. Niin kävi minullekin ja sorruin loman alussa ostamaan useamman kerän lankaa. Olin ottanut kotoa Berliinistä mukaan yhden kirjoneulesukkien ohjeen, mutta ei se sitten oikein lähtenyt. Ihastuin nimittäin tähän vaaleanharmaaseen ja hennon pastelliseen pätkävärjättyyn lankaan, eikä niistä saanut tolkullista kirjoneuletta sitten millään.

Neljästi taisin joutua aloittamaan ensimmäistä sukkaa, ennen kuin lopputulos alkoi näyttää halutulta. Ja täytyy sanoa, että näistä tuli yhdet kivoimmista sukista ikinä. Erityisen ilahtunut olen kantapäästä, johon ei tullut yhtään reikää, vaikka yleensä niitä tuppaa sinne jostain ilmaantumaan. Kantalappu on siis neulottu ristiinvahvistettuna, molemmissa reunoissa kolme silmukkaa ainaoikeaa. Ihan varmasti teen samalla tavalla toistekin, kun se kerran näin hyvin toimii.

Kesälomaamme kotomaassa on nyt neljä viikkoa takana ja yksi edessä. Jouluvauvalle on tullut neulottua myös kaikenlaista, niistä lisää jahka saan kuvia. Facebookissa uhosin jo postausta alkuviikkoisesta Tallinnan kangaskauppamatkastamme, sellaista siis on myös tiedossa. Ja huomenna suuntaan ystävän kanssa Ommellisen kangaskaupan avajaisiin... Siellä saattaa käydä huonosti. :)

Pastelliraitasukat
Novita Nalle ja Novita Nalle Taika, menekki ehkä noin puoli kerää kumpaakin
3 mm puikot
Joustimessa 56 silmukkaa, muutoin 52

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Aurinkoinen Mtoto / Vuosi väriterapiaa


KELTAINEN TOUKOKUU

Vuosi väriterapiaa -haasteeseen osallistuminen on ollut kohdallani vähän laiskanpulskeaa, kun muutto veikin odotettua enemmän energiaa. Toukokuun keltainen haastetyö kyllä valmistui toukokuun puolella, mutta postaaminen on jäänyt. Mutta annettakoon se minulle anteeksi.
 
Tämä toinen raskaus näyttää eroavan ensimmäisestä monella tapaa. Ilonani ovat olleet liki kaikki mahdolliset alkuraskauden vaivat ja sen lisäksi ei neulominenkaan suju niin kuin ensimmäisellä kerralla.

Hoota odottaessa aloitin ensimmäisen vauvaneuleen liki samana päivänä kun tein positiivisen raskaustestin. Neule oli valmis raskausviikolla viisi. Alku meni tälläkin kertaa samoin. Plussatestipäivänä kävin ostamassa lankaa (sillä eihän vanhoista langoista nyt mitään voi uudelle vauvalle aloittaa...) ja seuraavana päivänä Mtoto Overalls (Ravelry-linkki) pääsi puikoille.

Mutta se haalarin valmistuminen! Se kesti. Ja kesti. Ja kesti. Meni peräti kuusi viikkoa saada valmiiksi tämmöinen pikkuruinen haalari! Mutta nyt se lopultakin on valmis.

Langan menekki oli, sanotaanko tarkasti laskettu. Sata grammaa Schachenmayrin Merino Extrafine 120 -lankaa riitti juuri ja juuri. Toisen olkaimen loppu on neulottu päättelyistä ylijääneistä langanpätkistä, mutta kuten sanoin, lanka riitti. Nyt vain odotellaan joulukuuta ja sitä, miten käytännölliseksi tai epäkäytännölliseksi tällainen haalari vastasyntyneellä osoittautuu.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

5 x 68


Meille on joulun aikaan tulossa perheenlisäystä ja se innoitti minut väkertämään näitä pieniä pöksyjä. Hirveästi en jaksa nähdä vaivaa vauvan vaatteiden ompelemiseen, ne kun muistaakseni mahtuvat käyttäjälleen suurinpiirtein saman aikaa, mikä niiden tekemiseen menee... Nämä koon 68 pöksyt ovat kuitenkin kaktuskuvioisia lukuunottamatta syntyneet jämäpaloista, joista muuten tulisi tuskin mitään tehtyä. Tämähän on siis pelkkää säästöä!

Entä miksi viidet housut koossa 68? No vähän vahingossa. Halusin käyttää kankaat mahdollisimman tarkkaan ja tuo koko sattui olemaan suurin, joka palasista syntyi. Lisäksi yläkuvan housujen kaava (joka muuten löytyy Eilen tein -blogista), on olemassas vain koossa 68. Raitaresoripöksyjä lukuunottamatta nämä on muuten kaikki ommeltu eilen. Ai että lähtikö vähän lapasesta vai...

Housujen speksit:
Oranssiresoriset Paapiin Hilda-kangasta
Pilvipöksyt Noshin joustocollegea
Keltaresoriset Paapiin Cloudberry-kangasta
Raitaresoriset Noshin farkkucollegea, resori Berliinistä
Kaktushousujen kaava Ottobre 6/2016, My Little Deer, kangas Berliinistä