maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden viimeiset villasukat ja lankarakastuminen


Tilasin joskus viime vuonna kokeilumielessä Tukuwool Sock -langasta sellaisen yllätyspaketin. Yllätyksen värimaailman (vihreä, tumman sininen, harmaa) ei ollut lähinnä omaa sydäntäni, mutta onneksi siskoni lempiväri on vihreä. Marraskuun lopulla sain vihdoin sukkainspiraation ja viime viikon lopulla sukat pääsivät uudellee omistajalleen.

Ohjeen sukkiin poimin Kotiliesi Käsityö -lehden numerosta 8/2018. Jonkin verran soveltelin ohjetta, mutta melko lailla sen mukaan menin. Aluksi minulla oli kuviossa mukana myös tummansininen, mutta sen neulominen oli jotenkin niin masentavaa, että jätin sen pois. Harmaata lankaa ei Tukuwoolina ollut tarpeeksi, joten ostin vihreiden kaveriksi Hjertegarnin Maro Antibakteriel -sukkalankaa. Se taitaa olla hippusen ohuempaaa kuin Tukuwool, mutta ei se kyllä missään näy.

Mutta se Tukuwool. Yhteiselomme tuskin jää tähän, sen verran ihanalta se tuntuu. Ja neulominenkin oli kivaa, jahka pääsin alkuun. Sukat ovat aika unelmanpehmeät ja toivottavasti myös lämpimät. Kaksinkertaisuudesta huolimatta sukat ovat aika ohuet, joten mahtunevat tarvittaessa myös kenkään.

Näissä merkeissä toivotan oikein villavaa uutta vuotta Villavaltakunnan ystäville!

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Korkkikangaskokeiluja

Korkkikangasta on näkynyt siellä ja täällä ja nyt minäkin vihdoin uskaltauduin sitä kokeilemaan kun sain vision korkkikankaan ja pitsin yhdistämisestä. Sattumoisin menimme viikko sitten eräille kuusivuotissynttäreille ja niiden aattona sain aikaiseksi testata ideaani. Kaikenlaisille pussukoille tuntuu olevan aina tarvetta, joten ompelin synttärisankarille sellaisen. Ja kaveriksi tukkapompuloita.

Pitsikangas asettui korkin kaveriksi ihan mukavasti kun ompelin sen ensin reunaa pitkin kiinni korkkiin. Yhdistelmästä tuli mielestäni myös tosi kivan näköinen.

Samalla ompeluinnolla sain väkerrettyä uuden penaalin itselleni. Entinen oli ihan kaupasta ostettu ja se ehti palvella kai parikymmentä vuotta jos oikein laskin. Muovisessa ulkoasussa eivät vuodet juuri näkyneet, mutta sisäpuoli alkoi rispaantua.

Jonkunsorttinen laskuvirhe tuli tätä uutta penaalia ommellessa ja siitä tuli vähän pienempi mitä ajattelin. Koko onneksi kuitenkin riittää ihan sopivalle määrälle kyniä, joten ehkä virhe oli ihan hyvä juttu oikeastaan. Toinen virhe tuli vuorikankaan mittaamisessa ja vuori onkin hiukan liian iso useammasta pienennyksestä huolimatta. Mutta eipä se kyllä käytössä haittaa ollenkaan. Kuten ei sekään, että kulmat on käännetty fiilispohjalta. Lopputulos on ihan riittävän hyvä ja ainoa seikka mitä oikeasti kadun on se, että en jaksanut tehdä penaaliin enää minkäänlaista kahvaa. Ehkä sitten ensi kerralla.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Pienten kuusimekot

Ompeluinspiraatio iski pitkästä aikaa viikko sitten ja sen turvin sain ommeltua lapsukaisille mekot joulukorttikuvia varten. Kuusikankaan tilasin vuosi sitten Elvelyckanin alennusmyynnistä mutta se jäi silloin käyttämättä. Samansävyisen yksivärisen trikoon olin ihan vahingossa tilannut myös joskus viime talvena jostakin saksalaisesta verkkokaupasta. Tulipa käyttöä sillekin, sillä kuusikangas ei ihan riittänyt kahteen kolttuun.

Viisivuotiaan mekko on ommeltu Ottobren nro 4/12 Flow-mekon kaavalla ja vauvan mekko on Birdie Birdie Ottobresta 1/15. Sovituskuvia en edes yrittänyt ottaa, sen verran oli haasteita jo saada ne joulukorttikuvat otettua...

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Villasukkakavalkadi

Tämän vuoden neulomukset ovat olleet vähissä ja huhtikuussa aloittamani äitienpäiväsukat ovat edelleen kesken. Vauva tarvitsi kuitenkin uudet villasukat ja vaikka en ihan hirveästi tykkää junasukkia neuloa, päädyin kuitenkin siihen malliin, sillä ne saattavat jopa pysyä jalassa.

Langaksi valikoitui Berliinistä viime vuoden keväällä ostettu Bremont Camino Alpaca -lanka. Taisin silloin ostaa nämä kaksi kerää Hoon sukkia ajatellen ja hän sai valita väritkin, mutta toisin kävi. Hiukan tuollaiset värioksennussukat näistä tuli, mutta kaksinkertaisella langalla neulottuina aivan varmasti lämpimät. Mikä lienee pääasia.

Junasukat eivät valmistuneet ihan tuosta vaan ja toisen sukan puolivälissä tulikin pitempi tuumaustauko. Siinä välissä sain aikaan jotain ihan muuta...


Lokakuussa Niina Laitinen järjesti taas Taimitarha-facebookryhmässä yhteisneulonnan ja jossain mielenhäiriössä päätin osallistua. Kaksilla sukilla, tietenkin... Koska lähipiiriin ei taida kuulua kauheasti sinisestä väristä pitäviä miespuolisia, meni ohjeen mukainen värimaailma uusiksi. Ylemmän kuvan musta-puna-valkoiset neuloin Donille. Värinvalinnassa turvauduin lempijääkiekkojoukkueen väreihin, vaikka ensin aioin tehdä jotain vihertävää. Alemman kuvan sukat taas matkasivat Itä-Suomeen omalle isälleni. Hänkin pitää punaisesta ja vaihtelun vuoksi valitsin sukkiin harmaan kaveriksi pinkkiä.

Molempiin sukkiin tein vähän muutoksia kuvioihin, mustapohjaisiin ehkä enemmän. Lankana sukissa on 7 Veljestä, vaikka en langan ylin ystävä olekaan. Suurin hankaluus näissä sukanneulonnoissa on aina koon valinta. Jos teen ohjeen mukaisella puikkokoolla, mahtuu kaksi jalkaa yhteen sukkaan. Huolimatta siitä, että oma kengänkokoni on akselilla 42-43. Isän sukkia en ole päässyt näkemään käytännössä, mutta Donin sukista tuli hiukan turhan napakat, ainakin nilkan kohdalta. Sen verran olen kuitenkin kirjoneuleen neulojana kehittynyt, että nyt sukat menevät jalkaan vaikka eivät ihan optimaaliset olisikaan.

Seuraava käsityöprojekti olisi saada ommeltua pikkuväelle koltut joulukorttikuvien ottamista varten. Tänään sain koltut jo leikattua, katsotaan minkä vuoden jouluksi ne valmistuvat...

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Synttärijuhlamekko

Viime aikoina olen ommellut kaikenlaista, mutta ompelusten kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Toisaalta kestopikkuhousunsuojat ja kestokuukautissuojat eivät ehkä ole niitä kaikkein kuvauksellisimpia juttuja, mutta olen muutakin saanut aikaiseksi.

Tänään kävimme Hoon parhaan kaverin nelivuotissynttäreillä syömässä kakkua (minä) ja juoksemassa taloa ympäri (Hoo). Juhliin piti tietenkin ommella uusi mekko ja sen näet tuossa kuvassa. Kaava on vanha tuttu Kangaskapinan Meri ja kankaana tällä kertaa Paapiin petrooli Hilda.

Päivänsankarille veimme lahjaksi Hiiop-jumpsuitin, joka valmistui kaksi tuntia ennen juhlien alkua ja josta jäi tietenkin taiteellisemmat kuvat ottamatta. Lopputulos on mielestäin oikein kiva, vaikka kaikenlaista pikkuvikaa (minun mielestäni) haalarissa onkin. Kankaana on Noshin joustocollege ja Paapiin työkonetrikoo. Tämä taisi olla nyt viiden ompelemani Hiiop ja jahka saan Hoolle jo aikaa sitten leikkelemäni Hiiopin ommeltua, voisin pitää pienen tauon tästä kaavasta. Ehkä myös tuon Meri-mekon vaihtamista johonkin toiseen voisi harkita...

torstai 17. toukokuuta 2018

Kesäpaita x 4

Männä viikolla pääsi kesä yllättämään ihmisen ja huomasin, että vaatekaapista löytyy vain jostain syystä pienentyneitä t-paitoja. Sekä alkujaankin jo liian lyhkäisiä. No, onneksi kangasta on kertynyt vaatehuoneeseen, joten ryhdyin paidan ompeluun. Tai niitähän tuli lopulta yhteensä neljä.

Kaavan askartelin Kangaskapinan ilmaisen Meri-mekon pohjalta. Sen saman, jonka kaavalla viime kesänä ompelin ainakin tämän, tämän ja nämä mekot. Mitäpä sitä hyvää kaavaa vaihtamaan!

Hyviä tuli paidoistakin. Pilkukas kangas on Papun, muut Verson Puodin. Tuossa ensimmäisessä paidassa, jonka on ommeltu keltaisesta sielulinnusta, kokeilin vesiputouspääntien tekoa mutta se vaatii vielä jonniin verran harjoitusta.

torstai 3. toukokuuta 2018

Ruokalappuja kernikankaasta


Viime aikoina on tullut ommeltua kaikenlaista, mutta kuvien ottamiseen ei ole aika riittänyt. Nämä eilen tekemäni ruokalaput olivat kuitenkin sen verran pieniä ja nopeita kuvattavia, että se onnistui odotellessani vauvan heräilyä.

Vauva on nyt siis hiukan yli nelikuinen ja viime lauantaina aloitimme soseiden maistelun bataatilla. Hän suhtautuu hommaan toistaiseksi aika epäilevästi. Kuten kuvasta näkyy...

Muistelen, että vähän isommalla vauvalla sellainen kovamuovinen kaulakaukalo toimii parhaiten etenkin sormiruokaillessa, mutta nyt alkuvaiheessa pehmeät ruokalaput ovat kivempia. Niitä voi aikanaan myös työntää hoitolaukkuun, jotta on suojus mukana ulkona ruokaillessakin.


Ruokalappujen kaavan piirsin vanhan, ostetun ruokalapun pohjalta ja materiaalina on kernikangasta. Vaaleanvihertävä kerni on ostettu Berliinistä ja sillä päällystin vuosi sitten pikkuisen parvekepöytämme. Sen lisäksi tein kernistä varavaatepussin Hoolle Saksan päiväkotiin ja nyt nämä ruokalaput. Vieläkin sitä jäi hiukan jäljelle... Vallilan kukkakerni puolestaan on ylijäämäpala nykyisestä ruokapöydän päällysestä. Vauva on kankaaseen erityisen ihastunut ja yrittää napata kukkia pöydän pinnasta. Toivottavasti hän arvostaa kuosia myös ruokalapussaan.

Tarranauhaa minulla ei tähän hätään ollut, joten vielä hetken lappuset joutuvat odottamaan käyttöönottoa. Erityisen ylpeä olen tässä projektissa oranssin vinokantin ompelusta (ei rypyn ryppyä!) ja kukkakuvion kohdistuksesta.