sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Villasukkakavalkadi

Tämän vuoden neulomukset ovat olleet vähissä ja huhtikuussa aloittamani äitienpäiväsukat ovat edelleen kesken. Vauva tarvitsi kuitenkin uudet villasukat ja vaikka en ihan hirveästi tykkää junasukkia neuloa, päädyin kuitenkin siihen malliin, sillä ne saattavat jopa pysyä jalassa.

Langaksi valikoitui Berliinistä viime vuoden keväällä ostettu Bremont Camino Alpaca -lanka. Taisin silloin ostaa nämä kaksi kerää Hoon sukkia ajatellen ja hän sai valita väritkin, mutta toisin kävi. Hiukan tuollaiset värioksennussukat näistä tuli, mutta kaksinkertaisella langalla neulottuina aivan varmasti lämpimät. Mikä lienee pääasia.

Junasukat eivät valmistuneet ihan tuosta vaan ja toisen sukan puolivälissä tulikin pitempi tuumaustauko. Siinä välissä sain aikaan jotain ihan muuta...


Lokakuussa Niina Laitinen järjesti taas Taimitarha-facebookryhmässä yhteisneulonnan ja jossain mielenhäiriössä päätin osallistua. Kaksilla sukilla, tietenkin... Koska lähipiiriin ei taida kuulua kauheasti sinisestä väristä pitäviä miespuolisia, meni ohjeen mukainen värimaailma uusiksi. Ylemmän kuvan musta-puna-valkoiset neuloin Donille. Värinvalinnassa turvauduin lempijääkiekkojoukkueen väreihin, vaikka ensin aioin tehdä jotain vihertävää. Alemman kuvan sukat taas matkasivat Itä-Suomeen omalle isälleni. Hänkin pitää punaisesta ja vaihtelun vuoksi valitsin sukkiin harmaan kaveriksi pinkkiä.

Molempiin sukkiin tein vähän muutoksia kuvioihin, mustapohjaisiin ehkä enemmän. Lankana sukissa on 7 Veljestä, vaikka en langan ylin ystävä olekaan. Suurin hankaluus näissä sukanneulonnoissa on aina koon valinta. Jos teen ohjeen mukaisella puikkokoolla, mahtuu kaksi jalkaa yhteen sukkaan. Huolimatta siitä, että oma kengänkokoni on akselilla 42-43. Isän sukkia en ole päässyt näkemään käytännössä, mutta Donin sukista tuli hiukan turhan napakat, ainakin nilkan kohdalta. Sen verran olen kuitenkin kirjoneuleen neulojana kehittynyt, että nyt sukat menevät jalkaan vaikka eivät ihan optimaaliset olisikaan.

Seuraava käsityöprojekti olisi saada ommeltua pikkuväelle koltut joulukorttikuvien ottamista varten. Tänään sain koltut jo leikattua, katsotaan minkä vuoden jouluksi ne valmistuvat...

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Synttärijuhlamekko

Viime aikoina olen ommellut kaikenlaista, mutta ompelusten kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Toisaalta kestopikkuhousunsuojat ja kestokuukautissuojat eivät ehkä ole niitä kaikkein kuvauksellisimpia juttuja, mutta olen muutakin saanut aikaiseksi.

Tänään kävimme Hoon parhaan kaverin nelivuotissynttäreillä syömässä kakkua (minä) ja juoksemassa taloa ympäri (Hoo). Juhliin piti tietenkin ommella uusi mekko ja sen näet tuossa kuvassa. Kaava on vanha tuttu Kangaskapinan Meri ja kankaana tällä kertaa Paapiin petrooli Hilda.

Päivänsankarille veimme lahjaksi Hiiop-jumpsuitin, joka valmistui kaksi tuntia ennen juhlien alkua ja josta jäi tietenkin taiteellisemmat kuvat ottamatta. Lopputulos on mielestäin oikein kiva, vaikka kaikenlaista pikkuvikaa (minun mielestäni) haalarissa onkin. Kankaana on Noshin joustocollege ja Paapiin työkonetrikoo. Tämä taisi olla nyt viiden ompelemani Hiiop ja jahka saan Hoolle jo aikaa sitten leikkelemäni Hiiopin ommeltua, voisin pitää pienen tauon tästä kaavasta. Ehkä myös tuon Meri-mekon vaihtamista johonkin toiseen voisi harkita...

torstai 17. toukokuuta 2018

Kesäpaita x 4

Männä viikolla pääsi kesä yllättämään ihmisen ja huomasin, että vaatekaapista löytyy vain jostain syystä pienentyneitä t-paitoja. Sekä alkujaankin jo liian lyhkäisiä. No, onneksi kangasta on kertynyt vaatehuoneeseen, joten ryhdyin paidan ompeluun. Tai niitähän tuli lopulta yhteensä neljä.

Kaavan askartelin Kangaskapinan ilmaisen Meri-mekon pohjalta. Sen saman, jonka kaavalla viime kesänä ompelin ainakin tämän, tämän ja nämä mekot. Mitäpä sitä hyvää kaavaa vaihtamaan!

Hyviä tuli paidoistakin. Pilkukas kangas on Papun, muut Verson Puodin. Tuossa ensimmäisessä paidassa, jonka on ommeltu keltaisesta sielulinnusta, kokeilin vesiputouspääntien tekoa mutta se vaatii vielä jonniin verran harjoitusta.

torstai 3. toukokuuta 2018

Ruokalappuja kernikankaasta


Viime aikoina on tullut ommeltua kaikenlaista, mutta kuvien ottamiseen ei ole aika riittänyt. Nämä eilen tekemäni ruokalaput olivat kuitenkin sen verran pieniä ja nopeita kuvattavia, että se onnistui odotellessani vauvan heräilyä.

Vauva on nyt siis hiukan yli nelikuinen ja viime lauantaina aloitimme soseiden maistelun bataatilla. Hän suhtautuu hommaan toistaiseksi aika epäilevästi. Kuten kuvasta näkyy...

Muistelen, että vähän isommalla vauvalla sellainen kovamuovinen kaulakaukalo toimii parhaiten etenkin sormiruokaillessa, mutta nyt alkuvaiheessa pehmeät ruokalaput ovat kivempia. Niitä voi aikanaan myös työntää hoitolaukkuun, jotta on suojus mukana ulkona ruokaillessakin.


Ruokalappujen kaavan piirsin vanhan, ostetun ruokalapun pohjalta ja materiaalina on kernikangasta. Vaaleanvihertävä kerni on ostettu Berliinistä ja sillä päällystin vuosi sitten pikkuisen parvekepöytämme. Sen lisäksi tein kernistä varavaatepussin Hoolle Saksan päiväkotiin ja nyt nämä ruokalaput. Vieläkin sitä jäi hiukan jäljelle... Vallilan kukkakerni puolestaan on ylijäämäpala nykyisestä ruokapöydän päällysestä. Vauva on kankaaseen erityisen ihastunut ja yrittää napata kukkia pöydän pinnasta. Toivottavasti hän arvostaa kuosia myös ruokalapussaan.

Tarranauhaa minulla ei tähän hätään ollut, joten vielä hetken lappuset joutuvat odottamaan käyttöönottoa. Erityisen ylpeä olen tässä projektissa oranssin vinokantin ompelusta (ei rypyn ryppyä!) ja kukkakuvion kohdistuksesta.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

DIY simppeli sohvapöytä


Helmikuun lopulla muutimme Berliinistä takaisin Ouluun ja olimme siinä tilanteessa, että suuri osa huonekaluista oli myyty tai säilössä toisella puolella Suomea. Aika pian aloin Saksasta mukana tuodun Ikea-sohvan äärellä kaivata sohvapöytää. Kun Donille iski rakennusinto, teimme retken rautakauppaan. Tunnin verran siellä haahuiltuamme tulimme kuitenkin tulokseen, että visiomme sohvapöydästä on vielä turhan epämääräinen rakennustarvikkeiden ostoa ajatellen.

Myöhemmin tulin ottaneeksi aiheen puheeksi ystäväni kanssa, joka vinkkasi minulle WickedHairpinsUK -kaupan, jossa myytiin täydellisiä pöydänjalkoja. Sellaisia, jotka olin jo ajatuksissani hylännyt, sillä eihän niitä olisi itse saanut tehtyä... Reilu viikko taisi mennä siinä, että pöydänjalat matkasivat Englannista Ouluun ja pääsiäisenä Don pääsi askartelemaan. Rautakaupasta haettiin mäntyinen liimapuulevy pöytälevyksi, se hiottiin ja siveltiin kahdesti valkoisella puuvahalla. Vahan kuivuttua Don ruuvasi jalat paikoilleen ja vot! Meillä on sohvapöytä!

Hirveän nätti siitä tulikin. Ite tekemällä emme tosin säästäneet pennin hyrrää, mutta se tuskin yllättää ketään... Seuraavia projekteja on jo palloteltu, sillä isompi ruokapöytä olisi tarpeen samoin kuin jonkinlainen pöytä tahi hylly parvekkeelle. Yöpöytääkään ei ole...

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Little Boxy ja pienet rusettipäät

Minulla oli pääsiäisen ajan tavoitteena saada ommeltua ja neulottua jotain. Neulomaan en ole vielä päässyt, mutta tänään sain ommeltua minimimmeille Jujunan ohjeella rusettiset pääpannat. Jonkun aikaa sain tilkkulaatikkoa tonkia, että löysin sopivan kokoisia paloja, mutta lopulta se onnistui. Ompeleminen oli helppoa, suurin haaste oli nelivuotias, joka koko ajan halusi kertoa jotain...

Muuten pannat onnistuivat oikein hyvin, mutta vauvan pannasta tuli hiukan liian tiukka ja Hoon pannan kangas on kai jotain viskoosisekoitetta, joten se on niin liukas ettei meinaa pysyä paikoillaan. Mutta ihan hyviä koekappaleita nuo olivat. Seuraavaksi saan kuulema ommella isille kruunun.

Aikamoisella taistelulla sain Hoon ylle kuvattavaksi myös Little Boxy -puseron, joka taitaa olla viimeinen Berliinissä tekemäni neule. Sain sen valmiiksi juuri ennen joulua ja vauvan syntymää ja lykkäsin Hoolle joulupakettiin. Se kuitenkin kutittaa (niin kuin kaikki muutkin neuleet...), joten kertaakaan puseroa ei ole käytetty. Minusta puserosta tuli oikein ihana, vaikka kaula-aukko onkin turhan löysä. Lankana tässä on ihana Holst Garnin villaa ja silkkiä sisältävä Tides, eli sama lanka josta viime kesänä neuloin Vertices Uniten. Siinä hötäkässä tuota Tidesia jotenkin kummassa rantautui meille enemmänkin ja pitihän sitä johonkin saada kulumaan...

Little Boxy on kyllä jotenkin tosi ihana malli, vaikka en yleensä olekaan laatikkovaatteiden ystävä. Tekisin sellaisen itsellenikin, jos olisin kolme vaatekokoa ja puoli metriä pienempi. Nyt en kyllä jaksa vaivautua ja tyydyn maanittelemaan Hoota, että edes joskus käyttäisi puseroa.

tiistai 6. helmikuuta 2018

Ystävänpäiväsukat 2017

Kun viime vuoden tammikuun lopulla lähdimme matkaan kohti Berliiniä ja seikkailurikasta vuotta, aloitin laivalla Taimitarhan Ystävänpäiväsukkien neulomisen. Kyseessä oli yhteisneulonta, eli ohje paljastui pätkä kerrallaan, ja ajattelin, että semmoista on kiva matkalla tehdä.

Jonkin aikaa suunnitelma toimikin. Sitten oleilumme venähti kuukauden mittaiseksi asumiseksi hotellissa, ennen kuin löysimme asunnon. Muutaman illan vietin hotellin aularavintolassa neuloen ja viintä juoden, mutta sitten homma alkoi tympiä. Kun asunto lopulta löytyi, oli sukanneulonta muuttunut puuduttavaksi pakkopullaksi, sillä jotenkin sukat tuntuivat symboloivan asunnonhakuahdistusta.

Muutaman kerran kevään aikana yritin jatkaa sukkia, mutta ei siitä tullut mitään. Lopulta elokuussa otin itseäni niskasta kiinni ja neuloin ne loppuun. Eikä siinä kauaa edes mennyt... Seuraava sukkien lepovaihe oli jo edessä. Loppuraskaus ja sairastelu tekivät liikkumisesta hankalaa, joten emme päässeet valokuvaamaan sukkia missään kivassa paikassa. Viime sunnuntaina vetäisin sukat kuitenkin jalkaani kun suuntasimme Tierparkiin ja siellä saimme lopulta valokuvat otettua. Kuvista kiitos Donille.

Tänään sukkaset olivat jalassani toista kertaa ja Neuköllnin asemalla junaa vauvan kanssa odotellessani pohdin, että onpa muuten hyvät sukat. Eivät ole kylmät eivätkä ole kuumat. Just sopivat. Varret ovat toki paikoitellen vähän liian tiukat ja kuvioista olen virheitä löytänyt, mutta ei se ole niin justiinsa!

Ystävänpäiväsukat 2017
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 2,75