sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Aurinkoinen Mtoto / Vuosi väriterapiaa


KELTAINEN TOUKOKUU

Vuosi väriterapiaa -haasteeseen osallistuminen on ollut kohdallani vähän laiskanpulskeaa, kun muutto veikin odotettua enemmän energiaa. Toukokuun keltainen haastetyö kyllä valmistui toukokuun puolella, mutta postaaminen on jäänyt. Mutta annettakoon se minulle anteeksi.
 
Tämä toinen raskaus näyttää eroavan ensimmäisestä monella tapaa. Ilonani ovat olleet liki kaikki mahdolliset alkuraskauden vaivat ja sen lisäksi ei neulominenkaan suju niin kuin ensimmäisellä kerralla.

Hoota odottaessa aloitin ensimmäisen vauvaneuleen liki samana päivänä kun tein positiivisen raskaustestin. Neule oli valmis raskausviikolla viisi. Alku meni tälläkin kertaa samoin. Plussatestipäivänä kävin ostamassa lankaa (sillä eihän vanhoista langoista nyt mitään voi uudelle vauvalle aloittaa...) ja seuraavana päivänä Mtoto Overalls (Ravelry-linkki) pääsi puikoille.

Mutta se haalarin valmistuminen! Se kesti. Ja kesti. Ja kesti. Meni peräti kuusi viikkoa saada valmiiksi tämmöinen pikkuruinen haalari! Mutta nyt se lopultakin on valmis.

Langan menekki oli, sanotaanko tarkasti laskettu. Sata grammaa Schachenmayrin Merino Extrafine 120 -lankaa riitti juuri ja juuri. Toisen olkaimen loppu on neulottu päättelyistä ylijääneistä langanpätkistä, mutta kuten sanoin, lanka riitti. Nyt vain odotellaan joulukuuta ja sitä, miten käytännölliseksi tai epäkäytännölliseksi tällainen haalari vastasyntyneellä osoittautuu.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

5 x 68


Meille on joulun aikaan tulossa perheenlisäystä ja se innoitti minut väkertämään näitä pieniä pöksyjä. Hirveästi en jaksa nähdä vaivaa vauvan vaatteiden ompelemiseen, ne kun muistaakseni mahtuvat käyttäjälleen suurinpiirtein saman aikaa, mikä niiden tekemiseen menee... Nämä koon 68 pöksyt ovat kuitenkin kaktuskuvioisia lukuunottamatta syntyneet jämäpaloista, joista muuten tulisi tuskin mitään tehtyä. Tämähän on siis pelkkää säästöä!

Entä miksi viidet housut koossa 68? No vähän vahingossa. Halusin käyttää kankaat mahdollisimman tarkkaan ja tuo koko sattui olemaan suurin, joka palasista syntyi. Lisäksi yläkuvan housujen kaava (joka muuten löytyy Eilen tein -blogista), on olemassas vain koossa 68. Raitaresoripöksyjä lukuunottamatta nämä on muuten kaikki ommeltu eilen. Ai että lähtikö vähän lapasesta vai...

Housujen speksit:
Oranssiresoriset Paapiin Hilda-kangasta
Pilvipöksyt Noshin joustocollegea
Keltaresoriset Paapiin Cloudberry-kangasta
Raitaresoriset Noshin farkkucollegea, resori Berliinistä
Kaktushousujen kaava Ottobre 6/2016, My Little Deer, kangas Berliinistä

torstai 25. toukokuuta 2017

Meri ♥ Hilda


Uusi ompelukone muutti taloon puolitoista viikkoa sitten ja sen kyllä huomaa. Husqvarna Viking Emerald 116 -merkkisen koneen tulon jälkeen olen ommellut kaksi mekkoa, yhdet pikkuruiset housut, lyhentänyt verhon ja ostanut aika paljon kangasta. Näiden kuvien mekko on se uudempi, Paapiin ihanasta Hilda-kankaasta ommeltu. Ostin kankaan jo joskus talvella enkä yhtään muista mitä siitä alunperin aioin tehdä. Kun onnistuin ompelemaan täydellisen kesämekon Kangaskapinan Meri-mekon kaavalla yhdestä toisesta kankaasta, uskaltauduin Hildankin saksimaan. Lopputulos on ihan yhtä ihana!

Hiukan jouduin kaavaa säätämään itse. Yläosa on suoraan koon 48 mukaan mutta lantion kohdalta levensin sen vastaamaan suurinta kokoa. Pituutta lisäsin tietysti myös roimasti, alkuperäisellä kaavalla olisin saanut korkeintaan pitkähkön paidan.

Suutarin lapsilla ei tunnetusti ole kenkiä ja niin myös käsityöihmisen lapsella on kuvissa henkkamaukkavaatteet.

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Ompelukonekaupoilla

Nyt ollaan jännän äärellä!

Olisi vihdoinkin tilaisuus hankkia uusi ompelukone, sillä viimeisin ompelukokemukseni kymmenvuotiaalla Lidlin Victoria-koneella päättyi siihen, että kone odottaa nyt toimitusta roskikseen.

Kriteereinä konehankinnassa ovat:
1) mahdollisuus ommella kaksoisneulalla
2) budjetti maksimissaan 250 €
3) suomenkielinen käyttöohje löytyy netistä, jos ei muualta
3) uusi, ei-käytetty kone (saksankielentaitoni ei yksinkertaisesti riitä käytetystä koneesta keskustelemiseen)

Tällä hetkellä (puolen tunnin tutkimisen jälkeen) kärkipaikkaa pitää Husqvarnan Viking H Class E20 -kone. Katsotaan mihin päädyn ja toivottavasti päädyn johonkin nopeasti, sillä olisi niiiiin paljon kaikkea ommeltavaa!

p.s. Suosituksia saa muuten myös antaa em. kriteerit täyttävistä koneista!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Tyllihamonen

Blogitauko pääsi sitten venähtämään tavattoman pitkäksi. Nyt on muutto Berliiniin kuitenkin takana, asunto saatu ja nettikin vihdoin toimii, mikä kovasti helpottaa bloggaamista.

Helmikuussa neuloskelin kohtalaisen innokkaasti Taimitarhan Ystävänpäiväsukkia, mutta molemmat ovat vielä jalkaterää vailla, joten niitä en pääse esittelemään. Sain kuitenkin tuossa männäviikolla yhtäkkiä oivalluksen, että tarvitsen tyllihameen. Eipä siis auttanut muu kuin lähteä kangaskauppaan. Matkasimme Hoon kanssa Friedrichshainin Stoff & Stil -liikkeeseen ja voi tytöt ja pojat, sieltä olisi mieluusti ostanut kaikkea muutakin kuin vain kuminauhaa, kuusi metriä tylliä, metrin trikoota ja pussin vanua! Hoolle löytyi leikkipaikka ja aikani surkeaa saksaa änkytettyäni siirryimme myyjän kanssa puhumaan huomattavasti paremmin sujuvaa englantia. Kokonaisuudessaan palvelu oli oikein erinomaista.

Kuten kuvista huomaatte, tyllihameen sai myös Hoo. Omasta hamostani ei vielä kuvia olekaan, joten sitä ilmestystä joudutte hetken odottamaan. Hoo valitsi itse tyllinsä värin, ensin kirkkaanpunaisen mutta viime metreillä vaihtoi sen tuohon neonpinkkiin. Kaavaa minulla ei tälle luonnollisestikaan ollut, joten hame on niitä kuuluisia oman pään mukaisia malleja. Alle ompelin Paapiin oranssista työkalutrikoosta "alushameen", jonka kuminauhakujan alapuolelle rypytin tyllin. Hoon hameeseen trikoota meni pieni pala ja tylliä metri kolmeen osaan leikattuna.

Lopputulos tuntui miellyttävän pientä ihmistä, sillä ensimmäinen kymmenen minuuttia uudessa hamosessa meni peilin edessä hyppien ja hetkutellen. Värivalinta osoittautui myös hyväksi, sillä kauppareissulla illan hämäryydessä pinkki helma näkyi kauas.

torstai 19. tammikuuta 2017

Heippasukat

Tänään oli Hoon viimeinen kerhopäivä. Ensi viikolla suuntaamme kohti uutta kotimaata.

Koska lähtö Berliiniin on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, kävi niin ikävästi, että onnistuin neulomaan kerhon tädeille heippasukat hyvissä ajoin. Itse asiassa jo elokuussa. Enkä edes hukannut sukkia tässä välillä, mikä onkin aikamoinen saavutus!


Sukkien kaveriksi askartelin kiitoskortit, joihin jouduin laittamaan viime juhannuksena otetut kuvat Hoosta. Se valokuvien tilaaminen siis osoittautui tässä projektissa liian vaikeaksi tehtäväksi...

Jos sukkia haluaa katsella tarkemmin, niistä löytyy omat postaukset täältä ja täältä.

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Aurinkolaukku

Edessä oleva Berliiniin muuttomme kirkasti minulle taannoin ajatuksen, että minulla ei ole kunnollista olkalaukkua. Yksi pieni on, mutta se on liian pieni. Käsivarrella roikotettavia on myös, mutta olan yli laitettava olisi etenkin lapsen kanssa liikkuessa paljon helpompi. Valmislaukun ostaminen tuntui kuitenkin hirvittävän vaikealta ja kalliilta, joten päädyin etsiskelemään ohjetta netistä. Suhtauduin kyllä itse tekemiseen varsin skeptisesti, sillä aiemmat kassinompelukokemukseni ovat olleet vähän ahdistavia. Tai se paksujen materiaalien ompeleminen muutenkin.

Mutta jotenkin siinä kävi taas näin.
Säästöä kyllä tällä kertaa varmasti syntyi, sillä kankaat löytyivät alennusmyynneistä. Keltaisen Coronna-kankaan Finlaysonin liikkeen myyjä leikkasi niin huolellisesti, että alkoi ihan nolottaa kun tiesin, että itse leikkelen kassinpalaset siitä aika paljon huolettomammin... Vuorina on Marimekon Musta virta, joka oli ihan uusi tuttavuus. En ole ihan varma, mitä mieltä olen kankaasta, mutta tuolla se nyt on. Ylijäämäpalasta saa Hoolle vaikka muutaman mekon.

Laukun kaava on peräisin Handmade Hippu -blogista, jossa on myös erinomaisen mainio kuvallinen ohje. Suosittelen lämpimästi, jos tämäntyyppistä laukkua halajat tehdä!

Olin ihan yllättynyt, miten helppoa laukun tekeminen oli. Vaikein vaihe, kuten ohjeessakin sanotaan, oli vuorikankaan ja päällyskankaan yhdistäminen. Siitä en ihan ilman ruttuja selvinnyt ja yläkulmat ovat hiukan, hmm, muhkuraiset, mutta tuskin se menoa haittaa. Kyllä tämän aurinkopilkun kanssa kehtaa kevään ottaa vastaan.