Punahuivi ja piparipipo

Se on ollut tämä vuoden alku näemmä kiireistä aikaa, kun joululahjaneuleiden esittelykin on unohtunut. No, parempi myöhään ja niin edelleen.

Viime jouluksi tein yllättävän paljon lahjoja itse. Puoliso sai kolme itse ommeltua t-paitaa, joista kukaan ei luonnollisestikaan ole muistanut kuvia ottaa. Sen lisäksi neuloin hänelle punaisen kaulahuivin Cascade Heathers -langasta. Ihanasta ja täydellisen punaisesta sävystä nimeltä Christmas Red. Lankaa huiviin meni pikkunöttöstä vaille 200 grammaa. Ohjeen sovelsin itse, sillä halusin jonkun nopeasti neulottavan suikulan. Huiviin tuli siis kuusi erilaista pintaneulepätkää.

Pari vuotta sitten neuloin Hoolle piparipipon, joka on osoittautunut melkoisen mieluisaksi. Tai ei se sitä alkuun ollut, mutta viime aikoina hän on tykännyt pipoa käyttää. Se kuitenkin alkoi käydä vähän pieneksi eikä oikein enää yltänyt korville. Joten tein siis uuden samanmoisen hiukan isompana.

Pipo on neulottu kaksinkertaisella langalla Hjertegarnin Extrafine Merino 120 -langasta ja siitä tulikin mukavan paksu. Ihan sattumalta tulin ostaneeksi samoja värejä tähän uuteen pipoon, mitä vanhassakin oli. Mutta ei tuo ole loppukäyttäjää haitannut, sillä ihan yhtä mieluisa on ollut tämä uusikin piparipipo. Tupsuun hoksasin laittaa sekaan heijastinlankaa. Se maastoutuu aika hyvin vaaleanpunaisen sekaan mutta näkyy hyvin tarpeen tullen.

Näiden neulomusten lisäksi tein Hoolle merinovillaisen kaulurin, joka ei ole erityisen kuvauksellinen mutta kovassa käytössä se on ollut. Eikä kutita ajoittain varsin herkkähipiäistä vipeltäjäämme.

Kuvat on muuten otettu jo tammikuun puolivälissä. Ei täällä enää noin pakkasellisen näköistä ole.

Pienten kuusimekot

Ompeluinspiraatio iski pitkästä aikaa viikko sitten ja sen turvin sain ommeltua lapsukaisille mekot joulukorttikuvia varten. Kuusikankaan tilasin vuosi sitten Elvelyckanin alennusmyynnistä mutta se jäi silloin käyttämättä. Samansävyisen yksivärisen trikoon olin ihan vahingossa tilannut myös joskus viime talvena jostakin saksalaisesta verkkokaupasta. Tulipa käyttöä sillekin, sillä kuusikangas ei ihan riittänyt kahteen kolttuun.

Viisivuotiaan mekko on ommeltu Ottobren nro 4/12 Flow-mekon kaavalla ja vauvan mekko on Birdie Birdie Ottobresta 1/15. Sovituskuvia en edes yrittänyt ottaa, sen verran oli haasteita jo saada ne joulukorttikuvat otettua...

Little Boxy ja pienet rusettipäät

Minulla oli pääsiäisen ajan tavoitteena saada ommeltua ja neulottua jotain. Neulomaan en ole vielä päässyt, mutta tänään sain ommeltua minimimmeille Jujunan ohjeella rusettiset pääpannat. Jonkun aikaa sain tilkkulaatikkoa tonkia, että löysin sopivan kokoisia paloja, mutta lopulta se onnistui. Ompeleminen oli helppoa, suurin haaste oli nelivuotias, joka koko ajan halusi kertoa jotain...

Muuten pannat onnistuivat oikein hyvin, mutta vauvan pannasta tuli hiukan liian tiukka ja Hoon pannan kangas on kai jotain viskoosisekoitetta, joten se on niin liukas ettei meinaa pysyä paikoillaan. Mutta ihan hyviä koekappaleita nuo olivat. Seuraavaksi saan kuulema ommella isille kruunun.

Aikamoisella taistelulla sain Hoon ylle kuvattavaksi myös Little Boxy -puseron, joka taitaa olla viimeinen Berliinissä tekemäni neule. Sain sen valmiiksi juuri ennen joulua ja vauvan syntymää ja lykkäsin Hoolle joulupakettiin. Se kuitenkin kutittaa (niin kuin kaikki muutkin neuleet...), joten kertaakaan puseroa ei ole käytetty. Minusta puserosta tuli oikein ihana, vaikka kaula-aukko onkin turhan löysä. Lankana tässä on ihana Holst Garnin villaa ja silkkiä sisältävä Tides, eli sama lanka josta viime kesänä neuloin Vertices Uniten. Siinä hötäkässä tuota Tidesia jotenkin kummassa rantautui meille enemmänkin ja pitihän sitä johonkin saada kulumaan...

Little Boxy on kyllä jotenkin tosi ihana malli, vaikka en yleensä olekaan laatikkovaatteiden ystävä. Tekisin sellaisen itsellenikin, jos olisin kolme vaatekokoa ja puoli metriä pienempi. Nyt en kyllä jaksa vaivautua ja tyydyn maanittelemaan Hoota, että edes joskus käyttäisi puseroa.

Vauvan villavaatesetti

Oikein kivaa alkanutta vuotta Villavaltakunnan ystäville!

Bloggaamiseen tuli tällainen luova tauko, mutta syy on hyvä: jouluaattoinen sektio, siitä toipuminen ja vauvaan tutustuminen ovat aika hyvin vieneet aikaa kädentaitojen harjoittamiselta. Nämäkin neuleet valmistuivat jo viime kesänä, mutta jostain syystä en vain saanut niitä aiemmin esiteltyä. Mutta nythän se onnistuu kivemmin, kun ne ovat loppukäyttäjän päällä. Kuvan vauva on tosiaan ihan aito ja oikea, mitä nyt hiukan järkytyksestä halvaantunut kun joutui puettavaksi ja kuvattavaksi...

Koska vaatteiden neulomisesta on jo yli puoli vuotta, en muista hommasta juuri mitään. Ohjeet kaikkiin löytyvät kuitenkin Ravelrystä ja lankana näissä on Novitan Baby Wool. Villasukat on tehty junasukkien ohjeella ja ne neuloskelin joulukuussa ihan viime metreillä ennen vauvan saapumista. Sukkien lankana on Schachenmayr Regian My First Regia, joka tietysti loppui kesken ja sitä piti jatkaa jollain toisella langalla, mikä nyt vähän sattui väreihin sointumaan. Onneksi vauva ei ole pahemmin valittanut värioksennussukistaan.

Myssyn ohje: Lomond Baby Hat
Takin ohje: Fuss Free Baby Cardigan
Housujen ohje: Rib My Heiny Longies

Mäyrä-hiiop

Elämäni kolmas Hiiop-jumpsuit valmistui jouluvauvallemme Taimelle. Käyttöön se ei ihan heti pääse, sillä haalari on kokoa 80 ja mennee ensi syksynä, mikäli Taimen kasvu yhtään on samansuuntaista kuin isosisko Hoolla.

Mäyräkuvioisen softshell-kankaan ostin kesällä Tallinnasta, Karnaluksista. Myöhemmin selvisi, että samaa kangasta saa kyllä Suomestakin, eli se siitä eksotiikasta... Berliinin softshell-valikoiman löysin vasta myöhemmin, joten siitä ei tässä projektissa iloa ollut.

Levensin lahkeita ja hihoja jonkin verran, että alle mahtuu paremmin kerroksia. En tosin hoksannut pidentää hihoja ja lahkeita, joten jouduin sitten ompelemaan erilliset kuminauhakujat. Ensin harkitsin oranssia resoria, mutta sehän kastuu saman tien kun osuu maahan.

Käytin tässä haalarissa ensimmäistä kertaa ikinä metrivetoketjua ja sehän osoittautui ihan kelpo tuttavuudeksi. Vetskarin alaosasta tuli huomattavasti kivempi kankaisen stopparin kanssa ja olihan haarasaumakin miljoona kertaa helpompi ommella, kun ei tarvinnut vetoketjun päältä surruuttaa.

Kaikenlaista pikkuvikaa tästä(kin) tekeleestä löytyy, mutta ihan kiva lopputulos kuitenkin on. Ajaa toivottavasti myös asiansa sitten, kun loppukäyttäjä haalarin täyttää.

Tervehdys paitapajalta

KANGAS: kirpputorilta KAAVA: Kangaskapinan raglanpaita

KANGAS: Nosh KAAVA: Paapiin kaavakirja

KANGAS: Ommellinen KAAVA: Paapiin kaavakirja

KANGAS: Ommellinen KAAVA: Paapiin kaavakirja

KANGAS: Paapii KAAVA: Paapiin kaavakirja

KANGAS: Nosh KAAVA: Kangaskapinan raglanpaita

Sain tuossa joku aika sitten kankaantuhoamisvimman.

Tuli tunne, että pitää mahdollisimman paljon saada käytettyä kankaita pois ennen kuin... niin, mitä? No en tiedä, mutta vimman lopputuloksena käytin muutaman päivän siihen, että leikkelin pinon perusvaatteita Hoolle. Legginsejä syntyi useammat, mutta niitä en ole jaksanut sen kummemmin kuvata.

Paitoja ja tunikoita sen sijaan on esillä tässä. Muutama odottaa vielä ompelua, sillä en nyt hetkeen ole oikein kyennyt ompeluhommiin. Jouluvauva alkaa olla selvästikin sitä mieltä, että kovalla tuolilla istuminen ei ole kivaa...

Käytössä näistä tällä hetkellä ovat ylimmäinen ja alimmainen, muissa on vielä kasvunvaraa. Niin oli tarkoituskin, jos kun vauvan kanssa ei tule ihan heti ommeltua.

Ensimmäiset piponi

Ompeluintoiluni on kohta kestänyt vuoden ja vasta nyt sain tehtyä ensimmäiset trikoopipot. Ajatushan lähti siitä, että minulla ei ole täällä Berliinissä mukana kuin yksi ohut villapipo, joka viime kevättalvella tuntui turhan ohkaiselta. Ajatus oli, että neulon itselleni jotain. Tällä hetkellä raskausperäinen rannekanavaoireilu kuitenkin estää neulomisen aika täysin, joten piti sitten ryhtyä pipon ompeluun.

Stoff und Stilistä tarttui mukaani herttaista joutsenkangasta, josta ompelin meille Hoon kanssa samistelupipot. Don ei jostain syystä halunnut samanlaista, vaikka olisin semmoisen hänellekin tehnyt...

Lisäksi ompelin Hoolle keltaisen pallurapipon Elvelyckanin trikoosta, jota tilasin yhtä Hiiop-haalaria varten. Se on tosin vielä ihan vaiheessa, mutta pipo pääsi jo käyttöön.

Kaavana näissä pipoissa on Paapiin kaavakirjan pipo.

Myrskyisä Hiiop

Tämä ensimmäinen Hiiop-haalari taisi valmistua jo viime vuoden puolella, mutta en ole koskaan saanut esiteltyä sitä täällä blogissa. Teknisesti se on aika vaatimaton suoritus, onhan se ommeltu vanhalla ompelukoneellani, jolla ei kovin kummoista jälkeä enää saanut aikaan. Saatika että olisin itse ollut tuolloin vielä kovin kummoinen ompelija. Muuten haalari on kyllä ollut mainio.

Hoo valitsi itse kankaan ja se varmasti on edesauttanut haalarin käyttöä. Hän osaa myös pukea sen oikein hyvin ja välillä kylvyn jälkeen käy kiskomassa sen päälleen. Automatkoilla haalari on ollut erittäin toimiva. Vetoketjuun oli pakko ripustaa tuollainen lammaskillutin, Hoo kun rakastaa lampaita.

Haalari on ommeltu Noshin Myrsky-joustocollegesta ja trikoo sekä resori ovat myös Noshin. Pesuista huolimatta kangas on pysynyt erinomaisessa kuosissa. Haalari on kokoa 104 nyt kun Hoo on miltei 105-senttinen, alkaa se hiukan käydä vartalo-osasta kittanaksi. Hihoissa pituutta riittää vielä hyvin ja lahkeetkin menettelevät, joten ei minulla vielä ole hirveä kiire ommella uutta Hiiopia Hoolle.

Pikkuihmisen pyörähtelymekko

Hoosta on tullut mekkoihminen. Jos hän saisi päättää, hänellä olisi aina mekko päällä. Siihen saumaan yritin puskea ompelemalla kesäkuun lopulla hänelle kirsikkakankaasta koltun. Ja täytyy sanoa, että kerrankin onnisti. Mekko on ollut aika suuressa suosiossa ja kyllähän se onkin kiva. Pyörähtää oikein hyvin, mikä taitaa olla pikkuihmisten koltuissa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista.

Kaava tähän Cnidaria-mekkoon löytyy Ottobren numerosta 3/2017. Hihansuiden resorien kanssa oli vähän hankaluuksia eikä niistä ihan täydellisiä tullutkaan. Ei se menoa kuitenkaan haittaa. Hoo sai itse valita resorikankaan ja lopputuloksena niitä olikin sitten kolme. Hyvin keltainen, pinkki ja oranssi resori mekkoon kuitenkin sopivat. Kirsikkakangas on by Grazielan ja ostin sen taannoin lähikangaskaupastamme Bunte Fetzenistä. Jolla on muuten verkkokauppakin.

Tyllihamonen

Blogitauko pääsi sitten venähtämään tavattoman pitkäksi. Nyt on muutto Berliiniin kuitenkin takana, asunto saatu ja nettikin vihdoin toimii, mikä kovasti helpottaa bloggaamista.

Helmikuussa neuloskelin kohtalaisen innokkaasti Taimitarhan Ystävänpäiväsukkia, mutta molemmat ovat vielä jalkaterää vailla, joten niitä en pääse esittelemään. Sain kuitenkin tuossa männäviikolla yhtäkkiä oivalluksen, että tarvitsen tyllihameen. Eipä siis auttanut muu kuin lähteä kangaskauppaan. Matkasimme Hoon kanssa Friedrichshainin Stoff & Stil -liikkeeseen ja voi tytöt ja pojat, sieltä olisi mieluusti ostanut kaikkea muutakin kuin vain kuminauhaa, kuusi metriä tylliä, metrin trikoota ja pussin vanua! Hoolle löytyi leikkipaikka ja aikani surkeaa saksaa änkytettyäni siirryimme myyjän kanssa puhumaan huomattavasti paremmin sujuvaa englantia. Kokonaisuudessaan palvelu oli oikein erinomaista.

Kuten kuvista huomaatte, tyllihameen sai myös Hoo. Omasta hamostani ei vielä kuvia olekaan, joten sitä ilmestystä joudutte hetken odottamaan. Hoo valitsi itse tyllinsä värin, ensin kirkkaanpunaisen mutta viime metreillä vaihtoi sen tuohon neonpinkkiin. Kaavaa minulla ei tälle luonnollisestikaan ollut, joten hame on niitä kuuluisia oman pään mukaisia malleja. Alle ompelin Paapiin oranssista työkalutrikoosta "alushameen", jonka kuminauhakujan alapuolelle rypytin tyllin. Hoon hameeseen trikoota meni pieni pala ja tylliä metri kolmeen osaan leikattuna.

Lopputulos tuntui miellyttävän pientä ihmistä, sillä ensimmäinen kymmenen minuuttia uudessa hamosessa meni peilin edessä hyppien ja hetkutellen. Värivalinta osoittautui myös hyväksi, sillä kauppareissulla illan hämäryydessä pinkki helma näkyi kauas.

Nuoren neidon matkapuvusto

Tammikuun lopulla meidän perheellämme on siis edessä sen laatuinen mullistus, että muutamme vuodeksi Berliiniin (mistä lisää toisessa blogissani). Tämä on ollut oivallinen tekosyy ommella lapselle vaatteita. Pitäähän jokaisella hienolla ihmisellä olla matkapuvusto ennen laivamatkaa uuteen (tai tässä tapauksessa vanhaan) maahan!

On siis tullut istuttua ompelukoneella. Kaiken muun hässäköinnin lisäksi.

Kokoluokka näissä on noin 104-110 senttiä, tai ainakin suunnilleen sinne päin. Kokonumerolappuja sain tilattua luonnollisesti vasta sitten, kun kaikki oli ommeltu. Värimaailma taas on luokkaa yksisarvisen oksennus. Aina välillä käy mielessä, pitäisikö jotenkin hillitä ja vähän harmonisemmin koota Hoolle vaatteita, mutta äh. Sitä vartenhan värit ovat, että niitä käytetään!

Erityisen ylpeä olen tuosta Paapiin kissakankaasta ommellusta Orelma-mekosta. Siitä tuli kaikin puolin yllättävän siisti, vaikkakaan en ole ihan varma tykkäänkö taskukankaasta. Mutta loppukäyttäjää se tuskin haittaa, kunhan vaan kiviä ja ryönää saa taskuun kerättyä.

Eiköhän tällä varustuksella johonkin päästä Berliinin keväässä!

Pienet pinkit pöllölapaset / Vuosi väriterapiaa

PINKKI TAMMIKUU
Vuoden ensimmäinen neuletyö (ja samalla ensimmäinen valmistunut Vuosi väriterapiaa -haastetyö) valmistui nopsasti. Kerästä neonpinkkiä Viking of Norwayn Sportsragg-lankaa muotoutui pikkuiset pöllölapaset.

Lapasten tarina on sellainen, että kävin viime vuoden puolella Hoon kanssa lankakaupassa ja hän rakastui tuohon neonpinkkiin kerään. Satuin olemaan suosiollisella tuulella pienen väpättävän alahuulen edessä ja niinpä toimme kerän kotiin asti. Hoo halusi kai lankakerästä villaa pehmolampaalleen, mikä suomeksi tarkoittaa sitä, että lankakerä olisi ollut tuhannen ruttuna lampaan ympärille kiedottuna. Onneksi ehdotus lapasista meni läpi ja tässä on lopputulos.

Pöllöt lehahtivat paikalle ihan sattumalta, sillä tuon palmikohtavan joustimen jälkeen olisi tuntunut jotenkin väärältä tehdä pelkkää sileää lapasta, kuten alunperin meinasin. Pöllöjä olen joskus tehnyt villapaitaan, joten sieltä ne muistin kätköistä vaappuivat esiin. Ohje pöllön kuvaan löytyy vaikkapa täältä.

Joulumekko ja tonttuhattu

En tiiä mikä mielenhäiriö siihenkin johti, että halusin ommella Hoolle joulumekon. Mutta niin vain pääsi käymään ja tässä on lopputulos.

Mätsäävä tonttuhattu piti tietysti myös tehdä ja siitä koko homma taisi oikeastaan lähteäkin. Kerhoon nimittäin pyydettiin ottamaan tonttuhattu mukaan ja se vuosi sitten kaupasta ostettu hattu, jota koko kesä innokkaasti käytettiin, oli tietysti livahtanut piiloon. Siitä sain hyvän syyn käydä ostamassa jo aiemmin näkemääni jouluhtavaa lintukangasta ja samalla vaivallahan sitä osti sitten vähän enemmän....

Koltun kaava on sama, joka näkyi ponimekossa ja tämähän on niistä se ensin ommeltu. Tonttuhattuun katsoin mallia Googlen kuvahaulla ja aika vapaalla kädellä sen sitten leikkelin. Koska kulkusta ei ollut hollilla, pyörittelin langasta tupsun.

Hyvin toimi tämä jouluasu ainakin Donin työpaikan järjestämissä lasten pikkujouluissa!

"Voisit tehdä ponimekon"

Päivänä muutamana Hoo meni toivomaan ponimekkoa. Sattumalta seuraavana päivänä posti toi minulle PaaPiiltä tilaamani possupussin, jossa oli vajaa metri ällöpinkkiä heppakangasta. Eipä sille oikein muuta käyttöä olisi ollutkaan, joten ponimekko piti laittaa työn alle.

Koska tänään on iltapäivällä tiedossa kemut, surautin koltun aamusella valmiiksi. Hyvin tuntui loppukäyttäjälle kelpaavan. Itse yritän keskittyä kivaan kuvioon ja olla näkemättä pinkkiyden määrää...

Kaavan olen itse askarrellut Noshin ilmaisen puserokaavan pohjalta. Samalla kaavalla tein myös joulumekon Hoolle, mutta sitä en ole saanut vielä blogiin asti. Hihansuihin näpersin framilonia ja siinä onnistuin katkaisemaan yhden kaksoisneulan. Jos joku tietää, mistä niitä saa säkillisen halvalla, niin otan tiedon iloiten vastaan.

Lippapipo kolmeveelle

Tänään syntyi iloisen keltainen lippapipo Hoolle. Ohje, jonka löysin Noshin sivuilta, aiheutti aloittelevalle ompelijalle vähän pohdintaa kun meinasi loppua hahmotuskyky kesken mm. vuorin ja lipan kiinnittämisessä. Aika nopsasti pipo silti valmistui ja seuraava onnistuukin sitten jo paremmin! Sillä pakkohan näitä on tehdä lisää, sen verran kivoja ovat.

Kangas on talvitrikoota (tai jotain harjattua collegea, en tiedä mikä niiden ero on), josta eilen ompelin itselleni housut. Niistä lisää myöhemmin. Vuorikankaaksi laitoin vanhaa Gina Tricotin trikoopaitaa, joka oli alkanut reikiintyä hihoista. Lipan sisään pistin ihan tavallista askarteluhuopaa kun en mistään vahvikehuovasta ollut ennen tätä aamua kuullutkaan. Ihan hyvin tuntuu toimivan.

Pari reikää olen toki piposta jo bongannut, eli seuraavalla kerralla voisi vähän tarkemmin ommella. Mutta eiköhän pipolle käyttöä silti tule. Hoo tuntui ainakin tykkäävän ja kommentoi:
"Minä olen palomies!"
Pitäisiköhän seuraavan lippapipon olla sitten punainen...

Pari paitaa ja muuta ommeltua

Oon tässä miettinyt muun muassa sitä, kuinka monta mekkoa kolmevuotias tarvitsee, kuinka paljon kangasta ihminen voi ostaa, ja onko tässä ompelemisessa enää mitään järkeä. Vastauksia en tiedä. Mutta tämmöistä kaikkea on tullut ommeltua.

Ylläoleva koltuntapainen oli puolivahinko, sillä olin leikannut keltaisen kankaan tarkoituksena yhdistää se yhteen toiseen kankaaseen, jonka sitten leikkasin ihan pieleen. Sattumalta huomasin, että sehän käy kivasti yhteen ruskean legginsejä varten ostetun tähtikankaan kanssa. Tuli siis onnellinen loppu kuitenkin!

Kankaat
Keltainen trikoo Nosh
Ruskea tähtitrikoo Oulun Löytö-Pala

Omasta koltustani jäi joustocollegekangasta yli sen verran, että siitä sai Hoolle vielä paidan. Yritin kikkailla, että olisin saanut jonkinmoisen samistelumekon, mutta ei se ihan onnistunut. Ensi kerralla sitten. Pallopaidan kankaan ja resorin Hoo valitsi ihan itse. Lopputulos on ihan jees, mutta kangas ei kyllä kauhean laadukkaalta tunnu. Ainakaan näiden Noshin trikoiden ja joustocollegeiden rinnalla.

Kankaat:
Keltainen paita Nosh
Pallopaita Eurokangas
Legginsit Nosh

Tämän vasemmanpuoleisen paidan Peikkomaa-kangas oli toinen niistä, jonka ostin Oulun käsityömessuilta ja joista tämä ompeluhulluus lähti. Tunikan jälkeen kankaasta riitti vielä paidan etukappaleeseen, tai mekkohan tuokin melkein on, sen verran reilu on pituus vielä tällä hetkellä. Toisin kuin tuossa dinosauruspaidassa, joka on tehty Hoon nimenomaisesta toivomuksesta. PaaPiin dinokankaan jouduin tilaamaan Englannista ja menin sitten kokeilemaan siihen heti uutta kaavaa.

Ajattelin, että raglanpaita olisi kiva, mutta en jaksanut itse muokata hyväksi havaitsemaani Noshin ilmaista pitkähihaisen puseron kaavaa. Intternetistä sitten löytyi raglanpaidan kaava, mutta siinä meni melkein kaikki pieleen. Kaula-aukosta tuli liian iso, hihoista liian lyhyet ja vartalo on aika leveä. Hihat saisi toki korjattua resorilla, mutta enpä ole vielä jaksanut. Hyvin on paita kelvannut Hoolle puutteista huolimatta.

Kankaat
Peikkomaa Verson Puoti
Raitaresori Nosh
Punainen trikoo Jyväskylän kangaskauppa
Kolmiokankas Mutturalla
Dinotrikoo PaaPii

Sen jälkeen kun sain kuvattua nämä ompelukset, on syntynyt jo paljon kaikenlaista uutta. Ne saavat tosin odotella vähän valoisampaa kuvausilmaa, nyt on ollut pimeää kuin pyllyssä jouluna. Kuten äitivainaa tapasi sanoa.