Punahuivi ja piparipipo

Se on ollut tämä vuoden alku näemmä kiireistä aikaa, kun joululahjaneuleiden esittelykin on unohtunut. No, parempi myöhään ja niin edelleen.

Viime jouluksi tein yllättävän paljon lahjoja itse. Puoliso sai kolme itse ommeltua t-paitaa, joista kukaan ei luonnollisestikaan ole muistanut kuvia ottaa. Sen lisäksi neuloin hänelle punaisen kaulahuivin Cascade Heathers -langasta. Ihanasta ja täydellisen punaisesta sävystä nimeltä Christmas Red. Lankaa huiviin meni pikkunöttöstä vaille 200 grammaa. Ohjeen sovelsin itse, sillä halusin jonkun nopeasti neulottavan suikulan. Huiviin tuli siis kuusi erilaista pintaneulepätkää.

Pari vuotta sitten neuloin Hoolle piparipipon, joka on osoittautunut melkoisen mieluisaksi. Tai ei se sitä alkuun ollut, mutta viime aikoina hän on tykännyt pipoa käyttää. Se kuitenkin alkoi käydä vähän pieneksi eikä oikein enää yltänyt korville. Joten tein siis uuden samanmoisen hiukan isompana.

Pipo on neulottu kaksinkertaisella langalla Hjertegarnin Extrafine Merino 120 -langasta ja siitä tulikin mukavan paksu. Ihan sattumalta tulin ostaneeksi samoja värejä tähän uuteen pipoon, mitä vanhassakin oli. Mutta ei tuo ole loppukäyttäjää haitannut, sillä ihan yhtä mieluisa on ollut tämä uusikin piparipipo. Tupsuun hoksasin laittaa sekaan heijastinlankaa. Se maastoutuu aika hyvin vaaleanpunaisen sekaan mutta näkyy hyvin tarpeen tullen.

Näiden neulomusten lisäksi tein Hoolle merinovillaisen kaulurin, joka ei ole erityisen kuvauksellinen mutta kovassa käytössä se on ollut. Eikä kutita ajoittain varsin herkkähipiäistä vipeltäjäämme.

Kuvat on muuten otettu jo tammikuun puolivälissä. Ei täällä enää noin pakkasellisen näköistä ole.

Vertices Unite!

Alkukesästä Instagramissa ja muuallakin putkahteli silmille Vertices Unite -huiveja. Sain sitten päähäni neuloa sellaisen minäkin. Ja tietysti isommassa koossa...

Aikamoisen tylsää noin ison neuleen tekeminen on, mutta jotenkin sain sen runnottua melkein valmiiksi jo ennen kesälomaa. Viimeinen osio jäi loman jälkeen neulottavaksi, samoin kuin reunus. Ja se vasta tuskaa olikin! Ihan helppo tuota icord-reunusta oli tehdä, mutta voi hyvät hyttyset että se reuna on PIT-KÄ! Mutta nyt se on valmiina koko halvatun huivi ja vaikka värityksen suhteen tuskailinkin moneen otteeseen, on se sitten kuitenkin ihan kiva.

Lankana huivissa on minulle uusi tuttavuus Holst Garnin Tides, jossa on sekaisin villaa ja silkkiä. Huivi on tosi ohut, mutta yllättävän lämmin. Lankaa tuli jotenkin kummassa hamstrattua sen verran, että niistä saisi toisenkin huivin. Vaan antaapa olla, ehkä joskus myöhemmin kun olen tästä ensin toipunut.

Berliinittären huivi

Don oli kesäkuun lopulla viikon verran työmatkalla Hampurissa ja minä kökötin kotona Berliinissä Hoon kanssa. Nimenomaan kökötin, sillä Donin lähtöpäivänä alkoi kurkkukipu, joka paheni viikon loppua kohti. Samoihin aikoihin alkoivat myös aikamoiset monsuunisateet, joten ei ollu kauheasti asiaa leikkipuistoonkaan.

Mutta eipä tuo haitannut. Sain nimittäin neulottua tämän Interlude-huivin (Ravelry-linkki) viidessä päivässä (ja tilattua myös langat toiseen samanmoiseen...). Huivista tuli aika ihana, vaikka värivalinta ihmetytti vähän itseänikin. Niin käy aina välillä. Huivi oli hirmu helppo neuloa ja siitä tuli mukavan iso. Just semmoinen berliinittären talvihuivi, mitä toivoinkin. Lanka oli minulle uusi tuttavuus, Cascade 220 Heathers, mutta ystävyytemme jää tuskin tähän.

Interlude

Cascade Yarns 220 Heathers, sävyt 9341 Garnet, 9452 Summer Sky ja 2450 Mystic Purple

kutakin hiukan alle 100g

4,5 mm puikot

Nurmilintu ♥ fasaani

Heinäkuussa Jyväskylän neulefestareilta tarttui mukaan Hedgehog Fibresin sukkalanka sävyssä Pheasant. Sujautin sen samantien puikoille tavoitteena neuloa Heidi Alanderin suunnittelema Nurmilintu-huivi. Tuossa männäviikolla huivi lopulta valmistui ja voi että, se on ihana!

Ohjeesta poiketen jatkoin huivia viimeisen pitsikerroksen jälkeen vielä ainaoikealla, sillä ei minulla ollut syytä jättää pientä lankanöttöstä varastoon. Päättelykerros menikin sitten vähän jännäksi ja noita reunanykeröitä piti vähän venkslailla, mutta lanka riitti kuin riittikin. Korkeintaan kymmenen sentin pätkä sitä jäi jäljelle, mutta sehän riitti ja sain täyden vyyhdin kulumaan.

Pingottaminen oli myös jännittävää, sillä huivi on sen verran pitkä ja muodoltaan kaareva, että ei se yhdelle patjalle mahtunut. Olohuoneemme olikin vuorokauden verran käyttökiellossa taaperolle, kun koko lattiapinta on täynnä patjaa ja huivia ja nuppineulaa. Näistä pienistä koettelemuksista on nyt kuitenkin selvitty ja pääsen vihdoinkin käyttämään ihanaa, ihanaa Nurmilintuani! Jota muuten oli aika ihana neuloa tuosta ihanasta langasta.

Ihanaa!