Jonkin aikaa suunnitelma toimikin. Sitten oleilumme venähti kuukauden mittaiseksi asumiseksi hotellissa, ennen kuin löysimme asunnon. Muutaman illan vietin hotellin aularavintolassa neuloen ja viintä juoden, mutta sitten homma alkoi tympiä. Kun asunto lopulta löytyi, oli sukanneulonta muuttunut puuduttavaksi pakkopullaksi, sillä jotenkin sukat tuntuivat symboloivan asunnonhakuahdistusta.
Muutaman kerran kevään aikana yritin jatkaa sukkia, mutta ei siitä tullut mitään. Lopulta elokuussa otin itseäni niskasta kiinni ja neuloin ne loppuun. Eikä siinä kauaa edes mennyt... Seuraava sukkien lepovaihe oli jo edessä. Loppuraskaus ja sairastelu tekivät liikkumisesta hankalaa, joten emme päässeet valokuvaamaan sukkia missään kivassa paikassa. Viime sunnuntaina vetäisin sukat kuitenkin jalkaani kun suuntasimme Tierparkiin ja siellä saimme lopulta valokuvat otettua. Kuvista kiitos Donille.
Tänään sukkaset olivat jalassani toista kertaa ja Neuköllnin asemalla junaa vauvan kanssa odotellessani pohdin, että onpa muuten hyvät sukat. Eivät ole kylmät eivätkä ole kuumat. Just sopivat. Varret ovat toki paikoitellen vähän liian tiukat ja kuvioista olen virheitä löytänyt, mutta ei se ole niin justiinsa!
Ystävänpäiväsukat 2017
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: 2,75
Ohje: Niina Laitinen






