Raitaraglan

Tuossa syksymmällä rupesin miettimään, että semmoinen ohut mutta lämmin villapaita olisi kiva. Vaikka joku semmoinen, johon saisi alpakkalankavarastoa uppoamaan. Selailin aikani ohjeita netissä, mutta ei siellä oikein ollut mitään kivaa ja just oikeanlaista. Etenkin kun halusin tehdä puseron ylhäältä alas.

Takaraivossa nakutti koko ajan muistikuva Hoolle kesällä neulomastani merinopaidasta, siihenhän minulla ei ohjetta ollut. Kun sitten satuin löytämään lontoonmurteella erinomaiset ohjeet siihen, miten improvisoidaan neule ylhäältä alas, homma oli selvä.

Olen yleensä erittäin huoleton neuloja enkä jaksa paneutua monimutkaisiin ohjeisiin, mutta tätä puseroa varten neuloin jopa mallitilkun. Se on aika ennenkuulumatonta se! Erinäisiä laskutoimituksia ja aivojennyrjäytyspohdintoja se vaati, mutta lopputulos näkyy yllä: aikalailla täydellisesti istuva alpakkaraglan, joka on ohut mutta lämmin. Pituuttakin tuli kivasti, sillä halusin neuloa langat loppuun. Tosin mikään jämälankaprojekti tämä ei ollut, sillä liilaa piti tietysti ostaa lisää ja keltaisia jäi vieläkin yli...

Mitä sitten tekisin toisin? Parin kerroksen joustin hihansuissa ja helmassa voisi tehdä niistä vähän siistimmät. Ja olihan tuota liilaa alaosaa vähän tylsä neuloskella, eli vähän jännemmän kuvion tekisin seuraavalla kerralla. Kaula-aukon päättelin ensin liian tiukasti ja muutenkin se voisi olla vähän avarampi.

Olen siis enemmän kuin tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tuota ohjetta suosittelen lämpimästi, jos englanti yhtään taipuu ja omatoimineuloskelu kiinnostaa.

Raitaraglan ylhäältä alas

Dropsin Alpakka-lankaa yhteensä n. 400 g (8 kerää)

3,5 mm puikot

Ohje sovellettu tämän mukaan: Basic pattern for a top-down seamless sweater

Tunikallinen peikkoja

Toinen sunnuntain ompeluinnostuksessa syntynyt vaate oli tämä tunika Verson puodin Peikkomaa-trikoosta.

Kaavan askartelin samalla tavalla kuin legginseihinkin, eli valmistunika kaavapaperin päälle ja piirtämään. Muuten aivan onnistunut lopputulos, mutta hihojen suut ovat hiukan turhan kapoiset ja kainaloihin tuli ruttua, sillä hihapyöriö (vai mikä se ikinä onkaan) ei ollut ehkä ihan taiteen sääntöjen muotoinen.

Kumpikaan näistä pikkuvioista ei kuitenkaan käyttäjää haittaa ja jos kuperkeikkaaminen onnistuu, niin ei vaate ihan huono voi olla.

Sen verran positiivinen elämys tämä ompeleminen tällä kertaa oli, että olen saattanut eksyä tilaamaan kangasta netistä. Näin pikainen huomio on, että kangaskaupat eivät ole yhtä vikkeliä toimittajia kuin lankakaupat. Mutta eiköhän tilaus sieltä joskus tule, että pääsen täyttämään Hoon vaatelaatikkoa...

Menninkäislegginsit

Kaksoisneula!
Ihmiskunnan suuri keksintö!

Kiitos sen, onnistuin tänään ompelemaan Hoolle pari vaatetta Verson puodin trikookankaista, jotka tarttuivat matkaani taannoisilta Oulun käsityömessuilta.

En todellakaan ole mikään ompelija, vaikka olen mm. hääpukuni tehnyt ite. Maagisesta kaksoisneulastakin kuulin ihan vasta äskettäin ja ilahduin suuresti kun huomasin, että kymmenkunta vuotta vanhan ompelukoneeni varustukseen sellainen kuului. Olen aina elänyt siinä uskossa, että trikoon ompelu on Hirvittävän Vaikeaa ja siihen tarvitaan ehdottomasti saumuri

Kuka olisi voinut arvata, että kaksoisneula riittää?!

Näissä kuvissa olevat legginsit syntyivät tämän varsin havainnollisen ja idioottivarman ohjeen avulla. Juuri tuota luokkaa pitäisi kaikkien ompelukaavojen olla, sillä minullahan ei riitä kärsivällisyys tuon suurempaan kaavakikkailuun. Ompelumetodini kun on lähinnä luokkaa paininjalka alas, silmät kiinni ja kaasu pohjaan.

Minulla on tunne, että ainakin näitä legginsejä tulee lisää. Monissa valmislegginseissä lahkeen suu on niin tiukka, että niitä on vaikea saada Hoon jalkaan. Nyt on sekin ongelma ratkaistu!

Vispipuuro-sukat

Kirjoneuleinnostus on vallannut mieleni.

Se sai kai alkunsa jo näistä Talvisukista, joista ei tullut mitenkään erityisen ihmeelliset. Värit tökkivät ja langanjuoksut ovat liian kireitä, mutta olen minä niitä silti pitänyt. Isälle neulomani, edellisessä postauksessa esitellyt Kaikuja Karealiasta -sukat sen sijaan onnistuivat jo paremmin. Niin hyvin, että halusin itsellenikin kirjoneulesukat.

Hain siis kaupasta Gjestalin Jannea ja aloin etsiskellä sukkaohjetta. Lopulta vietin yhden lauantai-illan piirtelemällä kirjoneulemallia itse, sillä enhän minä löytänyt sopivaa valmiina. Poimin kuvioita lehdistä, Googlen kuvahaulla ja Pinterestistä ja laitoin yhteen. Tämmöiset niistä sitten tuli, Vispipuuro-sukat.

Sukat ovat aika suloiset, mutta jotenkin vähän liian harmonisen väriset minun makuuni. Toisaalta, koska ne ovat harmoniset, ehkä niitä tulee pidettyä helpommin. Ei ole itsensä miellyttäminen helppoa...

Vispipuuro-sukat

Ohje: perussukka ristiinvahvistetulla kantapäällä, kirjoneulemalli itse kasattu eri lähteistä
Lanka: Gjestal Janne, yhteensä 147 g

3,5 mm puikot, silmukoita 48

p.s. Ehkä huomaat, että blogin nimi on vaihtunut. No minä vaihdoin sen. Arvasin jo ennakolta, että näinhän siinä käy, se hyvä nimi tulee mieleen vasta sitten kun blogi on jo pystyssä. Mutta näillä mennään ja Villavaltakuntana jatketaan!

Voittajafiilis!

Neulojantaipaleeni on kestänyt aika tarkalleen kymmenen vuotta. Näin kauan kesti, ennen kuin uskaltauduin neulomaan yhtään mitään ilman täsmällistä, pilkuntarkkaa ohjetta.

Niin syntyi Hoolle iloisenkirjava jämälankatunika. Josta olen suoraan sanottuna huisin ylpeä!

Ajatus lähti yllättäen siitä, että yritän pienentää lankavarastoa. Sieltä löytyi läjä Drops Baby Merino -langan jämiä, joista olen neulonut ainakin Hoon serkulle peiton sekä Hoolle Talvisukat, jotka tosin ovat vielä liian isot. Tavoitteeni oli saada kaikki langat menemään puseroon, joten halusin tehdä sen ylhäältä alas. Kun sopivaa mallia ei löytynyt, uskaltauduin soveltamaan kahden aiemmin neulomani ylhäältä-alas -neuleen tekniikoita. Lopputulos on kuitenkin varsin kaukana molemmista esikuvista.

Projektin eteneminen oli suorastaan naurettavan sujuvaa. No toki aloitin paidan kolmeen kertaan, ennen kuin sain yläosan suunnilleen sopivan kokoiseksi, mutta muuten sujui melkein kuin Strömsössä. Paita voisi toki olla hiukan väljempi, mutta onneksi se joustaa.

Ainoa huono puoli on, että lankaa jäi vieläkin yli. Harkitsin jo ostavani sitä hiukan lisää, että voin tehdä toisen vastaavan, vähän isompana vain. Mutta sitten tajusin, että jotenkin se olisi vähän ristiriidassa lankavaraston tyhjennyksen kanssa...

* * *

This Leftover tunic was the first thing I ever knitted without proper and precise pattern. And I'm quite proud of myself right now, it's just so pretty and perfect. The yarn I used is Drops Baby Merino and unfortunately I still have little bit of it in my yarn stash. So the tunic could have been a little bit larger.