Voittajafiilis!

Neulojantaipaleeni on kestänyt aika tarkalleen kymmenen vuotta. Näin kauan kesti, ennen kuin uskaltauduin neulomaan yhtään mitään ilman täsmällistä, pilkuntarkkaa ohjetta.

Niin syntyi Hoolle iloisenkirjava jämälankatunika. Josta olen suoraan sanottuna huisin ylpeä!

Ajatus lähti yllättäen siitä, että yritän pienentää lankavarastoa. Sieltä löytyi läjä Drops Baby Merino -langan jämiä, joista olen neulonut ainakin Hoon serkulle peiton sekä Hoolle Talvisukat, jotka tosin ovat vielä liian isot. Tavoitteeni oli saada kaikki langat menemään puseroon, joten halusin tehdä sen ylhäältä alas. Kun sopivaa mallia ei löytynyt, uskaltauduin soveltamaan kahden aiemmin neulomani ylhäältä-alas -neuleen tekniikoita. Lopputulos on kuitenkin varsin kaukana molemmista esikuvista.

Projektin eteneminen oli suorastaan naurettavan sujuvaa. No toki aloitin paidan kolmeen kertaan, ennen kuin sain yläosan suunnilleen sopivan kokoiseksi, mutta muuten sujui melkein kuin Strömsössä. Paita voisi toki olla hiukan väljempi, mutta onneksi se joustaa.

Ainoa huono puoli on, että lankaa jäi vieläkin yli. Harkitsin jo ostavani sitä hiukan lisää, että voin tehdä toisen vastaavan, vähän isompana vain. Mutta sitten tajusin, että jotenkin se olisi vähän ristiriidassa lankavaraston tyhjennyksen kanssa...

* * *

This Leftover tunic was the first thing I ever knitted without proper and precise pattern. And I'm quite proud of myself right now, it's just so pretty and perfect. The yarn I used is Drops Baby Merino and unfortunately I still have little bit of it in my yarn stash. So the tunic could have been a little bit larger.