Pienten kuusimekot

Ompeluinspiraatio iski pitkästä aikaa viikko sitten ja sen turvin sain ommeltua lapsukaisille mekot joulukorttikuvia varten. Kuusikankaan tilasin vuosi sitten Elvelyckanin alennusmyynnistä mutta se jäi silloin käyttämättä. Samansävyisen yksivärisen trikoon olin ihan vahingossa tilannut myös joskus viime talvena jostakin saksalaisesta verkkokaupasta. Tulipa käyttöä sillekin, sillä kuusikangas ei ihan riittänyt kahteen kolttuun.

Viisivuotiaan mekko on ommeltu Ottobren nro 4/12 Flow-mekon kaavalla ja vauvan mekko on Birdie Birdie Ottobresta 1/15. Sovituskuvia en edes yrittänyt ottaa, sen verran oli haasteita jo saada ne joulukorttikuvat otettua...

Synttärijuhlamekko

Viime aikoina olen ommellut kaikenlaista, mutta ompelusten kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Toisaalta kestopikkuhousunsuojat ja kestokuukautissuojat eivät ehkä ole niitä kaikkein kuvauksellisimpia juttuja, mutta olen muutakin saanut aikaiseksi.

Tänään kävimme Hoon parhaan kaverin nelivuotissynttäreillä syömässä kakkua (minä) ja juoksemassa taloa ympäri (Hoo). Juhliin piti tietenkin ommella uusi mekko ja sen näet tuossa kuvassa. Kaava on vanha tuttu Kangaskapinan Meri ja kankaana tällä kertaa Paapiin petrooli Hilda.

Päivänsankarille veimme lahjaksi Hiiop-jumpsuitin, joka valmistui kaksi tuntia ennen juhlien alkua ja josta jäi tietenkin taiteellisemmat kuvat ottamatta. Lopputulos on mielestäin oikein kiva, vaikka kaikenlaista pikkuvikaa (minun mielestäni) haalarissa onkin. Kankaana on Noshin joustocollege ja Paapiin työkonetrikoo. Tämä taisi olla nyt viiden ompelemani Hiiop ja jahka saan Hoolle jo aikaa sitten leikkelemäni Hiiopin ommeltua, voisin pitää pienen tauon tästä kaavasta. Ehkä myös tuon Meri-mekon vaihtamista johonkin toiseen voisi harkita...

Uusin lempivaate

Kesällä kerran tilasin Paapiin alennusmyynnistä kaksi metriä liilaa Niitty-kangasta. Ajattelin, että kun kerran halvalla saan, voin tehdä siitä ihan peruspaitoja, pitkähihaisia, niitä kun minulla ei juuri ole. Lopusta kankaasta saan sitten vaikka Hoolle mekon.

Kangas tuli ja oli jotenkin vähän plääh. Ei niin kovin kiva sittenkään. Viime perjantaina Hoon ollessa päiväkodissa tuskailin, että mitähän sitä oikein tekisi. Mikään ei oikein huvittanut. Lopulta ajattelin leikellä Niityn vihdoinkin, että saan jotain aikaiseksi. Hetken harkitsin jo legginsien tekoa siitä, mutta koska tämä maha on kasvusuunnassa, en jaksa panostaa legginsien ompeluun juuri tällä hetkellä. Ajattelin päästä helpolla ja mahdollisimman vähällä ajattelulla ja leikkasin kankaasta lopulta Ehta-mekon. Olen tehnyt niitä muutaman aikaisemminkin mutta tällä kertaa kangas riitti jopa huppuun.

Ja hyvä niin, lopputulos on nimittäin tavattoman ihana eikä kangaskaan ole enää yhtään plääh!

Ensimmäistä kertaa jaksoin paneutua tuohon taskunsuun ompelemiseenkin ja lopputulos on aika hyvä. Mainion ohjeen löysin Unelmallinen-blogista. Ainoa miinus tulee ehkä siitä, että käytännössä taskut vetävät vähän rutulleen. Mutta se taas johtuu siitä, että kaava on kokoa ennen raskaus enkä viitsinyt ruveta suurentelemaan kun trikoo kuitenkin venyy. Meneepä sitten paremmin päälle myös synnytyksen jälkeen.

Pitkiä hihoja tähän ei nyt sitten tullut, mutta ei huolta! Ehdin jo tilata kolme metriä toista Paapiin alennuskangasta seuraavaa Ehtaa varten. On tämä nimittäin niiiin ihana!

Maksimekkoharjoitus

Maksimekon löytäminen tällaiseen 187-senttiseen vartaloon on aikamoinen ponnistus. Itse asiassa en ole edes jaksanut etsiä sellaista valmiina. Nyt kun tämä ompelutaito on löytynyt, hoksasin, että minähän voin tehdä maksimekon itse!

Kuten kuvista näkyy, se ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa... Ostin alkukesästä paikallisesta Stoff und Stil -kaupasta tuollaista "yöpaitatrikoota", josta en vieläkään ole varma, onko se kivaa vai kamalaa. Hinta oli kuitenkin kohtuullinen, kangasta kun menee tässä pituudessa jonniin verran. Mieluiten olisi ostanut jotakin isokukkaista kangasta, mutta sellaisten kuosien löytäminen on ainakin toistaiseksi ollut vähän vaikeaa täällä Saksassa.

Kaavana tässä on se sama tuttu Kangaskapinan Meri-mekko, jota jatkoin reippaalla kädellä. Jatkopala ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, sillä helma hiukan pussittaa sivuista, mutta kyllä tästä ihan kelvollinen koekappale tuli. Mutta se pituus. Sitä olisi tosiaan voinut olla vielä hiukan enemmän, mutta jotenkin en vaan osannut leikata tarpeeksi pitkää helmaa. Verrattuna kaupan maksimekkoihin tämä on kuitenkin jo huikeaa parannusta!

Kuvat otimme tällä kertaa keskustan museosaarella Alte Nationalgalerien vieressä kulkevalla käytävällä.

Pikkuihmisen pyörähtelymekko

Hoosta on tullut mekkoihminen. Jos hän saisi päättää, hänellä olisi aina mekko päällä. Siihen saumaan yritin puskea ompelemalla kesäkuun lopulla hänelle kirsikkakankaasta koltun. Ja täytyy sanoa, että kerrankin onnisti. Mekko on ollut aika suuressa suosiossa ja kyllähän se onkin kiva. Pyörähtää oikein hyvin, mikä taitaa olla pikkuihmisten koltuissa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista.

Kaava tähän Cnidaria-mekkoon löytyy Ottobren numerosta 3/2017. Hihansuiden resorien kanssa oli vähän hankaluuksia eikä niistä ihan täydellisiä tullutkaan. Ei se menoa kuitenkaan haittaa. Hoo sai itse valita resorikankaan ja lopputuloksena niitä olikin sitten kolme. Hyvin keltainen, pinkki ja oranssi resori mekkoon kuitenkin sopivat. Kirsikkakangas on by Grazielan ja ostin sen taannoin lähikangaskaupastamme Bunte Fetzenistä. Jolla on muuten verkkokauppakin.

Mekko x 3

Alkukesästä löysin sen Täydellisen Mekkokaavan, joka onkin ollut ahkerassa käytössä. Samalla kaavalla, eli Kangaskapinan Meri-mekon kaavalla, olen tehnyt jo yhteensä viisi mekkoa. Yksi kivoimmista on ollut tämä Paapiin Hilda-kankaasta tehty, mutta eivät nämä muutkaan huonoja ole.

Yllä oleva harmaa versio on ommeltu Paapiin Omenapihasta. Kangas on hirmu kiva, mutta jotenkin tuo harmaus järkytti ensi alkuun. Nyt olen kyllä jo oppinut elämään sen kanssa.

Keltainen Paapiin Lumme-kangas putkahti possupussista ja siitä tein hihattoman "helleversion". Luulin aluksi, että kangas oli kakkoslaatuista, sillä siellä täällä näkyy harmaita laikkuja. Lopulta selvisi, että toheloin itse esipesussa. Kaksi muuta saman possupussin kangasta oli myös pesun jäljiltä laikukkaita ja koska olin ne etukäteen tarkistanut, ainoa mahdollinen selitys on siinä, että esipesin ne liian alhaisessa lämpötilassa. Harmittaa kyllä, mutta onneksi Lumme-mekosta tuli kuitenkin ihan kelvollinen.

Ihan pelkästään Kangaskapinan mekkokaavalla en ole mennyt. Tammikuussa vielä Suomessa asuessamme ostin Ehta-mekon kaavan ja silloin ehdin ommella jo yhden mekon ja yhden collegepaidan. Ehdin myös leikellä palaset toiseen mekkoon Noshin ruosteen värisestä joustocollegesta, mutta muutto ajoi päälle ja mekko jäi silloin ompelematta.

Alkukesästä mekon palaset tulivat vastaan ja sain sen lopulta ommeltua. Mekon kokonumero on ajalta ennen raskautta, joten tällä hetkellä kolttu on vähän tuollainen makkarankuori (ryppyinen makkarankuori, meillähän ei juuri harrasteta silittämistä). Kyllä sitä pitämään kuitenkin pystyy ja Jouluvauvan tulon jälkeen toivottavasti vielä paremmin.

Taskunsuihin ja kaula-aukkoon laitoin keltaista resoria. Värikontrastista tuli aika laimea, mutta onpahan nyt edes vähän jotain jippoa koltussa.

Nuoren neidon matkapuvusto

Tammikuun lopulla meidän perheellämme on siis edessä sen laatuinen mullistus, että muutamme vuodeksi Berliiniin (mistä lisää toisessa blogissani). Tämä on ollut oivallinen tekosyy ommella lapselle vaatteita. Pitäähän jokaisella hienolla ihmisellä olla matkapuvusto ennen laivamatkaa uuteen (tai tässä tapauksessa vanhaan) maahan!

On siis tullut istuttua ompelukoneella. Kaiken muun hässäköinnin lisäksi.

Kokoluokka näissä on noin 104-110 senttiä, tai ainakin suunnilleen sinne päin. Kokonumerolappuja sain tilattua luonnollisesti vasta sitten, kun kaikki oli ommeltu. Värimaailma taas on luokkaa yksisarvisen oksennus. Aina välillä käy mielessä, pitäisikö jotenkin hillitä ja vähän harmonisemmin koota Hoolle vaatteita, mutta äh. Sitä vartenhan värit ovat, että niitä käytetään!

Erityisen ylpeä olen tuosta Paapiin kissakankaasta ommellusta Orelma-mekosta. Siitä tuli kaikin puolin yllättävän siisti, vaikkakaan en ole ihan varma tykkäänkö taskukankaasta. Mutta loppukäyttäjää se tuskin haittaa, kunhan vaan kiviä ja ryönää saa taskuun kerättyä.

Eiköhän tällä varustuksella johonkin päästä Berliinin keväässä!

Joulumekko ja tonttuhattu

En tiiä mikä mielenhäiriö siihenkin johti, että halusin ommella Hoolle joulumekon. Mutta niin vain pääsi käymään ja tässä on lopputulos.

Mätsäävä tonttuhattu piti tietysti myös tehdä ja siitä koko homma taisi oikeastaan lähteäkin. Kerhoon nimittäin pyydettiin ottamaan tonttuhattu mukaan ja se vuosi sitten kaupasta ostettu hattu, jota koko kesä innokkaasti käytettiin, oli tietysti livahtanut piiloon. Siitä sain hyvän syyn käydä ostamassa jo aiemmin näkemääni jouluhtavaa lintukangasta ja samalla vaivallahan sitä osti sitten vähän enemmän....

Koltun kaava on sama, joka näkyi ponimekossa ja tämähän on niistä se ensin ommeltu. Tonttuhattuun katsoin mallia Googlen kuvahaulla ja aika vapaalla kädellä sen sitten leikkelin. Koska kulkusta ei ollut hollilla, pyörittelin langasta tupsun.

Hyvin toimi tämä jouluasu ainakin Donin työpaikan järjestämissä lasten pikkujouluissa!

"Voisit tehdä ponimekon"

Päivänä muutamana Hoo meni toivomaan ponimekkoa. Sattumalta seuraavana päivänä posti toi minulle PaaPiiltä tilaamani possupussin, jossa oli vajaa metri ällöpinkkiä heppakangasta. Eipä sille oikein muuta käyttöä olisi ollutkaan, joten ponimekko piti laittaa työn alle.

Koska tänään on iltapäivällä tiedossa kemut, surautin koltun aamusella valmiiksi. Hyvin tuntui loppukäyttäjälle kelpaavan. Itse yritän keskittyä kivaan kuvioon ja olla näkemättä pinkkiyden määrää...

Kaavan olen itse askarrellut Noshin ilmaisen puserokaavan pohjalta. Samalla kaavalla tein myös joulumekon Hoolle, mutta sitä en ole saanut vielä blogiin asti. Hihansuihin näpersin framilonia ja siinä onnistuin katkaisemaan yhden kaksoisneulan. Jos joku tietää, mistä niitä saa säkillisen halvalla, niin otan tiedon iloiten vastaan.

Pari paitaa ja muuta ommeltua

Oon tässä miettinyt muun muassa sitä, kuinka monta mekkoa kolmevuotias tarvitsee, kuinka paljon kangasta ihminen voi ostaa, ja onko tässä ompelemisessa enää mitään järkeä. Vastauksia en tiedä. Mutta tämmöistä kaikkea on tullut ommeltua.

Ylläoleva koltuntapainen oli puolivahinko, sillä olin leikannut keltaisen kankaan tarkoituksena yhdistää se yhteen toiseen kankaaseen, jonka sitten leikkasin ihan pieleen. Sattumalta huomasin, että sehän käy kivasti yhteen ruskean legginsejä varten ostetun tähtikankaan kanssa. Tuli siis onnellinen loppu kuitenkin!

Kankaat
Keltainen trikoo Nosh
Ruskea tähtitrikoo Oulun Löytö-Pala

Omasta koltustani jäi joustocollegekangasta yli sen verran, että siitä sai Hoolle vielä paidan. Yritin kikkailla, että olisin saanut jonkinmoisen samistelumekon, mutta ei se ihan onnistunut. Ensi kerralla sitten. Pallopaidan kankaan ja resorin Hoo valitsi ihan itse. Lopputulos on ihan jees, mutta kangas ei kyllä kauhean laadukkaalta tunnu. Ainakaan näiden Noshin trikoiden ja joustocollegeiden rinnalla.

Kankaat:
Keltainen paita Nosh
Pallopaita Eurokangas
Legginsit Nosh

Tämän vasemmanpuoleisen paidan Peikkomaa-kangas oli toinen niistä, jonka ostin Oulun käsityömessuilta ja joista tämä ompeluhulluus lähti. Tunikan jälkeen kankaasta riitti vielä paidan etukappaleeseen, tai mekkohan tuokin melkein on, sen verran reilu on pituus vielä tällä hetkellä. Toisin kuin tuossa dinosauruspaidassa, joka on tehty Hoon nimenomaisesta toivomuksesta. PaaPiin dinokankaan jouduin tilaamaan Englannista ja menin sitten kokeilemaan siihen heti uutta kaavaa.

Ajattelin, että raglanpaita olisi kiva, mutta en jaksanut itse muokata hyväksi havaitsemaani Noshin ilmaista pitkähihaisen puseron kaavaa. Intternetistä sitten löytyi raglanpaidan kaava, mutta siinä meni melkein kaikki pieleen. Kaula-aukosta tuli liian iso, hihoista liian lyhyet ja vartalo on aika leveä. Hihat saisi toki korjattua resorilla, mutta enpä ole vielä jaksanut. Hyvin on paita kelvannut Hoolle puutteista huolimatta.

Kankaat
Peikkomaa Verson Puoti
Raitaresori Nosh
Punainen trikoo Jyväskylän kangaskauppa
Kolmiokankas Mutturalla
Dinotrikoo PaaPii

Sen jälkeen kun sain kuvattua nämä ompelukset, on syntynyt jo paljon kaikenlaista uutta. Ne saavat tosin odotella vähän valoisampaa kuvausilmaa, nyt on ollut pimeää kuin pyllyssä jouluna. Kuten äitivainaa tapasi sanoa.

Täydellinen kolttu

Minulla kun on tätä pituutta "hiukan" enemmän kuin keskivertosuomalaisella (sukupuolesta riippumatta), on esimerkiksi mekkojen ostaminen monesti  raivostuttavaa. Se mikä 165-senttiselle on mekko, on tämmöiselle 187-senttiselle pitkähkö paita tai korkeintaan tunika.

Mutta tiiättekö mitä?
Nyt on sekin murhe muisto vain!

Toki minun olisi tämmöisenä spesiaalikokoisena pitänyt ommella omat vaatteeni aina. Kun olin lapsi/nuori, äiti tekikin minulle paljon vaatteita, sillä 1980-luvun Imatralta ei ihan hirveästi erikoisemman kokoisia vaatteita löytynyt... Kuitenkin vasta nyt, lämmenneen ompelukonesuhteen ansiosta rohkenin yrittää tehdä itse itselleni jotain.

Se kuulkaa onnistui yli odotusten! Pari viikkoa sitten ompelin näet tämän kuvissa olevan koltun Hoon eilisiä kolmevuotissynttäreitä ajatellen. Kankaana on Noshin joustocollege ja mallina Noshin ilmaisen Jackie-mekon kaava. Pituutta lisäsin helmaan vajaat kymmenen senttiä ja niskasta jätin vetoketjun pois. Lopputuloksena oli tämä täydellisen ihana ja mukava ja helppo kolttu! Kaikenlaista pientä fiksattavaa siitä toki löytyy, kuten mm. hihoissa ja vartalossa voisi kangas olla samoin päin ja kaula-aukkokaan ei kestä lähempää tarkastelua yhtään tarkemmalta ompelijalta. Myös joku muotolaskos jossain olisi voinut tehdä tyttöä. Mutta niistä viis. Minä olen tyytyväinen ja se riittää.

Seuraavaan versioon voisi sitten askarrella vaikka pitemmät hihat. Sillä seuraavia versioita tulee. Aivan varmasti, niin kiva tästä tuli!

Serkun mekko

Hoon serkkulikka sai nimpparilahjaksi hentoisen värisen Primrose-mekon. Se on taas näitä minun sarjatuotantoneuleitani, sillä ensiksi neuloin Primrosen Hoolle, sitten serkulle ja varastossa on vielä langat toiseen, isompaan kolttuun Hoolle. Mutta kun tuo on niin kiva ja helppo neuloa ja lopputuloskin on nätti!

Lankana tässä(kin) on Drops Cotton Merino, joka on kiva lanka neuloa. Langan sävy on nimeltään vaalea lila, mutta ei se minusta kovin lilaa ole. Vaaleanpunaista pikemminkin. Se ei tosin taida haitata ketään muuta kuin minua.

* * *
Last spring I knitted a turquoise Primrose dress for my daughter and because it was so nice to knit I ended up knitting one also for her cousin. The yarn is Drops Cotton Merino which is my latest favourite yarn.