Korkkikangaskokeiluja

Korkkikangasta on näkynyt siellä ja täällä ja nyt minäkin vihdoin uskaltauduin sitä kokeilemaan kun sain vision korkkikankaan ja pitsin yhdistämisestä. Sattumoisin menimme viikko sitten eräille kuusivuotissynttäreille ja niiden aattona sain aikaiseksi testata ideaani. Kaikenlaisille pussukoille tuntuu olevan aina tarvetta, joten ompelin synttärisankarille sellaisen. Ja kaveriksi tukkapompuloita.

Pitsikangas asettui korkin kaveriksi ihan mukavasti kun ompelin sen ensin reunaa pitkin kiinni korkkiin. Yhdistelmästä tuli mielestäni myös tosi kivan näköinen.

Samalla ompeluinnolla sain väkerrettyä uuden penaalin itselleni. Entinen oli ihan kaupasta ostettu ja se ehti palvella kai parikymmentä vuotta jos oikein laskin. Muovisessa ulkoasussa eivät vuodet juuri näkyneet, mutta sisäpuoli alkoi rispaantua.

Jonkunsorttinen laskuvirhe tuli tätä uutta penaalia ommellessa ja siitä tuli vähän pienempi mitä ajattelin. Koko onneksi kuitenkin riittää ihan sopivalle määrälle kyniä, joten ehkä virhe oli ihan hyvä juttu oikeastaan. Toinen virhe tuli vuorikankaan mittaamisessa ja vuori onkin hiukan liian iso useammasta pienennyksestä huolimatta. Mutta eipä se kyllä käytössä haittaa ollenkaan. Kuten ei sekään, että kulmat on käännetty fiilispohjalta. Lopputulos on ihan riittävän hyvä ja ainoa seikka mitä oikeasti kadun on se, että en jaksanut tehdä penaaliin enää minkäänlaista kahvaa. Ehkä sitten ensi kerralla.

Pienten kuusimekot

Ompeluinspiraatio iski pitkästä aikaa viikko sitten ja sen turvin sain ommeltua lapsukaisille mekot joulukorttikuvia varten. Kuusikankaan tilasin vuosi sitten Elvelyckanin alennusmyynnistä mutta se jäi silloin käyttämättä. Samansävyisen yksivärisen trikoon olin ihan vahingossa tilannut myös joskus viime talvena jostakin saksalaisesta verkkokaupasta. Tulipa käyttöä sillekin, sillä kuusikangas ei ihan riittänyt kahteen kolttuun.

Viisivuotiaan mekko on ommeltu Ottobren nro 4/12 Flow-mekon kaavalla ja vauvan mekko on Birdie Birdie Ottobresta 1/15. Sovituskuvia en edes yrittänyt ottaa, sen verran oli haasteita jo saada ne joulukorttikuvat otettua...

Synttärijuhlamekko

Viime aikoina olen ommellut kaikenlaista, mutta ompelusten kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Toisaalta kestopikkuhousunsuojat ja kestokuukautissuojat eivät ehkä ole niitä kaikkein kuvauksellisimpia juttuja, mutta olen muutakin saanut aikaiseksi.

Tänään kävimme Hoon parhaan kaverin nelivuotissynttäreillä syömässä kakkua (minä) ja juoksemassa taloa ympäri (Hoo). Juhliin piti tietenkin ommella uusi mekko ja sen näet tuossa kuvassa. Kaava on vanha tuttu Kangaskapinan Meri ja kankaana tällä kertaa Paapiin petrooli Hilda.

Päivänsankarille veimme lahjaksi Hiiop-jumpsuitin, joka valmistui kaksi tuntia ennen juhlien alkua ja josta jäi tietenkin taiteellisemmat kuvat ottamatta. Lopputulos on mielestäin oikein kiva, vaikka kaikenlaista pikkuvikaa (minun mielestäni) haalarissa onkin. Kankaana on Noshin joustocollege ja Paapiin työkonetrikoo. Tämä taisi olla nyt viiden ompelemani Hiiop ja jahka saan Hoolle jo aikaa sitten leikkelemäni Hiiopin ommeltua, voisin pitää pienen tauon tästä kaavasta. Ehkä myös tuon Meri-mekon vaihtamista johonkin toiseen voisi harkita...

Kesäpaita x 4

Männä viikolla pääsi kesä yllättämään ihmisen ja huomasin, että vaatekaapista löytyy vain jostain syystä pienentyneitä t-paitoja. Sekä alkujaankin jo liian lyhkäisiä. No, onneksi kangasta on kertynyt vaatehuoneeseen, joten ryhdyin paidan ompeluun. Tai niitähän tuli lopulta yhteensä neljä.

Kaavan askartelin Kangaskapinan ilmaisen Meri-mekon pohjalta. Sen saman, jonka kaavalla viime kesänä ompelin ainakin tämän, tämän ja nämä mekot. Mitäpä sitä hyvää kaavaa vaihtamaan!

Hyviä tuli paidoistakin. Pilkukas kangas on Papun, muut Verson Puodin. Tuossa ensimmäisessä paidassa, jonka on ommeltu keltaisesta sielulinnusta, kokeilin vesiputouspääntien tekoa mutta se vaatii vielä jonniin verran harjoitusta.

Ruokalappuja kernikankaasta

Viime aikoina on tullut ommeltua kaikenlaista, mutta kuvien ottamiseen ei ole aika riittänyt. Nämä eilen tekemäni ruokalaput olivat kuitenkin sen verran pieniä ja nopeita kuvattavia, että se onnistui odotellessani vauvan heräilyä.

Vauva on nyt siis hiukan yli nelikuinen ja viime lauantaina aloitimme soseiden maistelun bataatilla. Hän suhtautuu hommaan toistaiseksi aika epäilevästi. Kuten kuvasta näkyy...

Muistelen, että vähän isommalla vauvalla sellainen kovamuovinen kaulakaukalo toimii parhaiten etenkin sormiruokaillessa, mutta nyt alkuvaiheessa pehmeät ruokalaput ovat kivempia. Niitä voi aikanaan myös työntää hoitolaukkuun, jotta on suojus mukana ulkona ruokaillessakin.

Ruokalappujen kaavan piirsin vanhan, ostetun ruokalapun pohjalta ja materiaalina on kernikangasta. Vaaleanvihertävä kerni on ostettu Berliinistä ja sillä päällystin vuosi sitten pikkuisen parvekepöytämme. Sen lisäksi tein kernistä varavaatepussin Hoolle Saksan päiväkotiin ja nyt nämä ruokalaput. Vieläkin sitä jäi hiukan jäljelle... Vallilan kukkakerni puolestaan on ylijäämäpala nykyisestä ruokapöydän päällysestä. Vauva on kankaaseen erityisen ihastunut ja yrittää napata kukkia pöydän pinnasta. Toivottavasti hän arvostaa kuosia myös ruokalapussaan.

Tarranauhaa minulla ei tähän hätään ollut, joten vielä hetken lappuset joutuvat odottamaan käyttöönottoa. Erityisen ylpeä olen tässä projektissa oranssin vinokantin ompelusta (ei rypyn ryppyä!) ja kukkakuvion kohdistuksesta.

Little Boxy ja pienet rusettipäät

Minulla oli pääsiäisen ajan tavoitteena saada ommeltua ja neulottua jotain. Neulomaan en ole vielä päässyt, mutta tänään sain ommeltua minimimmeille Jujunan ohjeella rusettiset pääpannat. Jonkun aikaa sain tilkkulaatikkoa tonkia, että löysin sopivan kokoisia paloja, mutta lopulta se onnistui. Ompeleminen oli helppoa, suurin haaste oli nelivuotias, joka koko ajan halusi kertoa jotain...

Muuten pannat onnistuivat oikein hyvin, mutta vauvan pannasta tuli hiukan liian tiukka ja Hoon pannan kangas on kai jotain viskoosisekoitetta, joten se on niin liukas ettei meinaa pysyä paikoillaan. Mutta ihan hyviä koekappaleita nuo olivat. Seuraavaksi saan kuulema ommella isille kruunun.

Aikamoisella taistelulla sain Hoon ylle kuvattavaksi myös Little Boxy -puseron, joka taitaa olla viimeinen Berliinissä tekemäni neule. Sain sen valmiiksi juuri ennen joulua ja vauvan syntymää ja lykkäsin Hoolle joulupakettiin. Se kuitenkin kutittaa (niin kuin kaikki muutkin neuleet...), joten kertaakaan puseroa ei ole käytetty. Minusta puserosta tuli oikein ihana, vaikka kaula-aukko onkin turhan löysä. Lankana tässä on ihana Holst Garnin villaa ja silkkiä sisältävä Tides, eli sama lanka josta viime kesänä neuloin Vertices Uniten. Siinä hötäkässä tuota Tidesia jotenkin kummassa rantautui meille enemmänkin ja pitihän sitä johonkin saada kulumaan...

Little Boxy on kyllä jotenkin tosi ihana malli, vaikka en yleensä olekaan laatikkovaatteiden ystävä. Tekisin sellaisen itsellenikin, jos olisin kolme vaatekokoa ja puoli metriä pienempi. Nyt en kyllä jaksa vaivautua ja tyydyn maanittelemaan Hoota, että edes joskus käyttäisi puseroa.

Vaunuverho

Tässä kun on vielä hyvää aikaa ommella ennen vauvan tuloa (menossa rv 37+4), tekaisin eilen suunnitelmissa pitkään olleen vaunuverhon Emmaljungiin. Liikkeelle lähdin tällä Villa ja Villan ohjeella. Sen verran tein muutoksia, että nauhat kiinnitin verhon alareunaan ja etupuolen kangas on kokonaan vuoritettu liimakankaalla. Olisin laittanut sitä molempiin kappaleisiin, mutta eihän sitä ollut tarpeeksi enkä jaksanut lähteä kangaskauppaan. Tämä projekti kun on muutenkin jo venynyt...

Elokuun lopulta asti olen nimittäin verhoa tekemässä. Silloinhan ompelin tämän vauvanpesän, jonka esiaste kuvissa näkyvä vaunuverho on. Minulle tuli siis massiivinen mittavirhe pesää tehdessä ja lammaskankaiseen pesään ei olisi mahtunut edes vastasyntynyt... Onneksi keksin, että leikattu ja osittain ommeltu lammaspesä oli juuri sopivan kokoinen lähtökohta vaunuverholle. Ei siis tarvinnut heittää kivaa kangasta ja sen reunaan ommeltua vinonauhaa roskiin. Purkamisessa meni kyllä tunti, mutta oli se sen arvoistakin.

Olen nimittäin enemmän kuin tyytyväinen vaunuverhoon! Toivotaan, että se osoittautuu käytössäkin hyväksi. Toistaiseksi verhon taakse koeajolle on päässyt Hoon pehmolammas, joka ainakin nukkui ihan tyytyväisenä.

p.s. Kuvassa Hoon päällä Noshin trikoosta ommeltu raglanpaita, jossa on liki täydelliset raitojen kohdistukset. Uskokaa pois, vaikka se ei tuossa kuvassa näykään!

Mäyrä-hiiop

Elämäni kolmas Hiiop-jumpsuit valmistui jouluvauvallemme Taimelle. Käyttöön se ei ihan heti pääse, sillä haalari on kokoa 80 ja mennee ensi syksynä, mikäli Taimen kasvu yhtään on samansuuntaista kuin isosisko Hoolla.

Mäyräkuvioisen softshell-kankaan ostin kesällä Tallinnasta, Karnaluksista. Myöhemmin selvisi, että samaa kangasta saa kyllä Suomestakin, eli se siitä eksotiikasta... Berliinin softshell-valikoiman löysin vasta myöhemmin, joten siitä ei tässä projektissa iloa ollut.

Levensin lahkeita ja hihoja jonkin verran, että alle mahtuu paremmin kerroksia. En tosin hoksannut pidentää hihoja ja lahkeita, joten jouduin sitten ompelemaan erilliset kuminauhakujat. Ensin harkitsin oranssia resoria, mutta sehän kastuu saman tien kun osuu maahan.

Käytin tässä haalarissa ensimmäistä kertaa ikinä metrivetoketjua ja sehän osoittautui ihan kelpo tuttavuudeksi. Vetskarin alaosasta tuli huomattavasti kivempi kankaisen stopparin kanssa ja olihan haarasaumakin miljoona kertaa helpompi ommella, kun ei tarvinnut vetoketjun päältä surruuttaa.

Kaikenlaista pikkuvikaa tästä(kin) tekeleestä löytyy, mutta ihan kiva lopputulos kuitenkin on. Ajaa toivottavasti myös asiansa sitten, kun loppukäyttäjä haalarin täyttää.

Tervehdys paitapajalta

KANGAS: kirpputorilta KAAVA: Kangaskapinan raglanpaita

KANGAS: Nosh KAAVA: Paapiin kaavakirja

KANGAS: Ommellinen KAAVA: Paapiin kaavakirja

KANGAS: Ommellinen KAAVA: Paapiin kaavakirja

KANGAS: Paapii KAAVA: Paapiin kaavakirja

KANGAS: Nosh KAAVA: Kangaskapinan raglanpaita

Sain tuossa joku aika sitten kankaantuhoamisvimman.

Tuli tunne, että pitää mahdollisimman paljon saada käytettyä kankaita pois ennen kuin... niin, mitä? No en tiedä, mutta vimman lopputuloksena käytin muutaman päivän siihen, että leikkelin pinon perusvaatteita Hoolle. Legginsejä syntyi useammat, mutta niitä en ole jaksanut sen kummemmin kuvata.

Paitoja ja tunikoita sen sijaan on esillä tässä. Muutama odottaa vielä ompelua, sillä en nyt hetkeen ole oikein kyennyt ompeluhommiin. Jouluvauva alkaa olla selvästikin sitä mieltä, että kovalla tuolilla istuminen ei ole kivaa...

Käytössä näistä tällä hetkellä ovat ylimmäinen ja alimmainen, muissa on vielä kasvunvaraa. Niin oli tarkoituskin, jos kun vauvan kanssa ei tule ihan heti ommeltua.

Kannet neuvolakorttiin ja Mutterpassiin

Nyt kun kolmekymmentä raskausviikkoa napsahti täyteen, sain vihdoinkin aikaiseksi askarrella kannet Mutterpassiin. Se on siis se läpyskä, johon täällä Saksassa raskausaikana täytellään kaikenlaisia tietoja. Ikäänkuin äidin neuvolakortti.

Minulla ei juuri muita tarvikkeita tähän projektiin ollut kuin kahta huopakangasta, joten lopputulos on aika simppeli. Mutterpass-tekstin lisäsin lähinnä muita käyttäjiä ajatellen, tosin siihen tuli hiukan huonosti valittua langan väri. Mutta ehkäpä se tuosta tarpeeksi erottuu.

Koska kansien tekeminen oli niin helppoa ja kivaa, piti käsittelyyn ottaa tietysti myös Hoon neuvolakortti. Se sai kannet vaalean liilasta huovasta ja koristeeksi aplikoin joutsentrikoosta palan. Se taisi muuten olla elämäni ensimmäinen aplikaatio ompelukoneella ja onnistui muuten ihan hyvin, mutta pari ruttua tuli.

Mutterpassin sydämen ompelin siis alunperin käsin, mutta aplikoinnista pienesti innostuneena purin sen ja ompelin koneella uudelleen. Ja kyllä siitä taisi kivempi tuolla tavalla tulla.

Huopia jäi vielä hyvin jäljelle, joten voin edes kuvitella viitsiväni askarrella jouluvauvan neuvolakorttiin samanlaiset. Vielä en sitä viitsi tehdä, sillä hän saanee aluksi saksalaisen version kortista ja sen mitoista minulla ei ole mitään hajua.

Vauvapupu

Jokunen viikko sitten löysin sattumalta kaavan pehmokissan ompeluun. Väkersin semmoisen kaikista mahdollisista jämäkankaista ja lopputuloskin oli sen näköinen. Hoo kuitenkin hyväksyi elukan kokoelmiinsa. Alunperin aioin tehdä kissan myös vauvalle, mutta kun lopputulos oli vähemmän kiva ja ompelu muutenkin tylsää monista saumoista johtuen, keksin piirtää itse pupun kaavan.

Ja siitäpä tulikin paljon kivempi! Pupuskan ainoa vika on ehkä siinä, että siitä tuli vähän pieni. Ei välttämättä vauvalle pieni, mutta ompelemisen kannalta haasteellinen. Suunnitelmissa on suurentaa kaavaa hiukan ja kokeilla sitten uudelleen. Yksi ihastuttava kankaanpala odotteleekin jo pupuksi pääsyä...

Ensimmäiset piponi

Ompeluintoiluni on kohta kestänyt vuoden ja vasta nyt sain tehtyä ensimmäiset trikoopipot. Ajatushan lähti siitä, että minulla ei ole täällä Berliinissä mukana kuin yksi ohut villapipo, joka viime kevättalvella tuntui turhan ohkaiselta. Ajatus oli, että neulon itselleni jotain. Tällä hetkellä raskausperäinen rannekanavaoireilu kuitenkin estää neulomisen aika täysin, joten piti sitten ryhtyä pipon ompeluun.

Stoff und Stilistä tarttui mukaani herttaista joutsenkangasta, josta ompelin meille Hoon kanssa samistelupipot. Don ei jostain syystä halunnut samanlaista, vaikka olisin semmoisen hänellekin tehnyt...

Lisäksi ompelin Hoolle keltaisen pallurapipon Elvelyckanin trikoosta, jota tilasin yhtä Hiiop-haalaria varten. Se on tosin vielä ihan vaiheessa, mutta pipo pääsi jo käyttöön.

Kaavana näissä pipoissa on Paapiin kaavakirjan pipo.

Floaty Front -takki

Ottobren uusinta naistennumeroa selaillessa huomasin tarvitsevani neuletakin. Noshilta oli sattumoisin juuri ilmestynyt Silmu-neulosta, joten yksi asia johti toiseen ja lopulta neuletakkiin...

Kaavana on siis Ottobren 05/17 Floaty Front, muistaakseni koossa 50. Numeroa pienempikin olisi riittänyt, mutta kyllä se näinkin menee. Noshin Silmu on kaiketi jonkin verran paksumpaa kuin ohjeessa käytetty neulos, joten lopputulos ei ole yhtä ilmava. Koska satuin sen hoksaamaan etukäteen, kavensin etukappaleiden reunoja jonkin verran. Vyön jätin pois, kun en niistä juurikaan välitä. Jonkunlaisen kiinnityssysteemin laitan kyllä tuohon eteen vielä niin se helpottaa käyttöä. Helman pituutta lisäsin kaksikymmentä senttiä ja hihoja pidensin myös jonkin verran. Niillä muokkauksilla lopputuloksesta tuli aika kiva.

Kankaasta on sanottava se, että vaikka onkin hirmu kivan tuntuinen, niin leikkaussaumoista irtoaa ihan tajuttomasti roskaa! En ole todellakaan mikään siisteysintoilija, mutta muutaman kerran piti imurointihommiin ryhtyä takkia ommellessa. Ja valmiinakin siitä on muutamia höytyjä irronnut, mutta ei toivottavasti sen enempää.

Tämmöisille takeille on Berliinin syksyssä ja talvessa varmasti käyttöä, joten olenkin jo alkanut suunnitella seuraavaa versiota merinovillasta. Tarpeeksi kiva kangas ei vain ole vielä tullut vastaan.

Myrskyisä Hiiop

Tämä ensimmäinen Hiiop-haalari taisi valmistua jo viime vuoden puolella, mutta en ole koskaan saanut esiteltyä sitä täällä blogissa. Teknisesti se on aika vaatimaton suoritus, onhan se ommeltu vanhalla ompelukoneellani, jolla ei kovin kummoista jälkeä enää saanut aikaan. Saatika että olisin itse ollut tuolloin vielä kovin kummoinen ompelija. Muuten haalari on kyllä ollut mainio.

Hoo valitsi itse kankaan ja se varmasti on edesauttanut haalarin käyttöä. Hän osaa myös pukea sen oikein hyvin ja välillä kylvyn jälkeen käy kiskomassa sen päälleen. Automatkoilla haalari on ollut erittäin toimiva. Vetoketjuun oli pakko ripustaa tuollainen lammaskillutin, Hoo kun rakastaa lampaita.

Haalari on ommeltu Noshin Myrsky-joustocollegesta ja trikoo sekä resori ovat myös Noshin. Pesuista huolimatta kangas on pysynyt erinomaisessa kuosissa. Haalari on kokoa 104 nyt kun Hoo on miltei 105-senttinen, alkaa se hiukan käydä vartalo-osasta kittanaksi. Hihoissa pituutta riittää vielä hyvin ja lahkeetkin menettelevät, joten ei minulla vielä ole hirveä kiire ommella uutta Hiiopia Hoolle.

Uusin lempivaate

Kesällä kerran tilasin Paapiin alennusmyynnistä kaksi metriä liilaa Niitty-kangasta. Ajattelin, että kun kerran halvalla saan, voin tehdä siitä ihan peruspaitoja, pitkähihaisia, niitä kun minulla ei juuri ole. Lopusta kankaasta saan sitten vaikka Hoolle mekon.

Kangas tuli ja oli jotenkin vähän plääh. Ei niin kovin kiva sittenkään. Viime perjantaina Hoon ollessa päiväkodissa tuskailin, että mitähän sitä oikein tekisi. Mikään ei oikein huvittanut. Lopulta ajattelin leikellä Niityn vihdoinkin, että saan jotain aikaiseksi. Hetken harkitsin jo legginsien tekoa siitä, mutta koska tämä maha on kasvusuunnassa, en jaksa panostaa legginsien ompeluun juuri tällä hetkellä. Ajattelin päästä helpolla ja mahdollisimman vähällä ajattelulla ja leikkasin kankaasta lopulta Ehta-mekon. Olen tehnyt niitä muutaman aikaisemminkin mutta tällä kertaa kangas riitti jopa huppuun.

Ja hyvä niin, lopputulos on nimittäin tavattoman ihana eikä kangaskaan ole enää yhtään plääh!

Ensimmäistä kertaa jaksoin paneutua tuohon taskunsuun ompelemiseenkin ja lopputulos on aika hyvä. Mainion ohjeen löysin Unelmallinen-blogista. Ainoa miinus tulee ehkä siitä, että käytännössä taskut vetävät vähän rutulleen. Mutta se taas johtuu siitä, että kaava on kokoa ennen raskaus enkä viitsinyt ruveta suurentelemaan kun trikoo kuitenkin venyy. Meneepä sitten paremmin päälle myös synnytyksen jälkeen.

Pitkiä hihoja tähän ei nyt sitten tullut, mutta ei huolta! Ehdin jo tilata kolme metriä toista Paapiin alennuskangasta seuraavaa Ehtaa varten. On tämä nimittäin niiiin ihana!

Monikansallinen Hiiop

Monen muun lastenvaateompelijan tapaan olen ihastunut Jujunan Hiiop-haalariin. Ensimmäisen kappaleen tein viime talvena Hoolle, mutta se on näköjään talven pimeydessä jäänyt kuvaamatta ja blogiin laittamatta. Ehkä vielä joskus.

Halusin tehdä Hiiopin myös uudelle tulokkaalle. Vaikein vaihe taisi olla se kankaan valinta, mutta lopulta päädyin tähän suloiseen valaskankaaseen. Luulen, että ostin sen idee.creativmarkt -kaupasta KaDeWen tavaratalon kyljestä. Resori taisi löytyä myös täältä Berliinistä mutta hupun oranssin trikoon ostin Tallinnan retkeltämme Karnaluksista. Ja kaava tosiaan on suomalainen, eli aika monikansallinen tuotos tästä lopulta tuli.

Vetoketjun laittaminen tuotti luonnollisesti vähän ongelmia, mutta se kai kuuluu vetoketjujen olemukseen. Pieni virhe sinne jäikin, mutta tuskin haittaa menoa. Kuvion kohdistamista yritin kerrankin ja etukappaleessa se jotenkin onnistuikin, hupussa ja takapuolella taas ei. Ehkä ensi kerralla.

Alunperin aioin tehdä haalarin koossa 56, sillä ainakin tuo Hoolle tehty on kestänyt hyvin käytössä vaikka puolessa vuodessa on useampi sentti tullutkin käyttäjälle lisää mittaa. Hoolta jääneestä vauvanvaatevarastosta löytyi kuitenkin kolme noin 56-senttistä haalaria, joten tein tämän Hiiopin koossa 62. Hiiop-innostuksesta kertonee jotain se, että yhtenä päivänä leikkelin kaavat valmiiksi kolmessa eri koossa tulevaisuutta ajatellen... Se oli kyllä aika puuduttavaa hommaa, mutta onneksi ompeleminen on sitten kivempaa.

Babynest jouluvauvalle

Melko pian positiivisen raskaustestin jälkeen mielessäni alkoi siintää kuva babynestistä. Hoon odotuksen aikaan neljä vuotta sitten en ollut sellaisista kuullutkaan ja vaikka olisinkin, tuskin olisin tullut sellaista ommelleeksi kun en muutenkaan mitään ommellut.

Tänään jouluvauvan babynest vihdoin valmistui, mutta aikamoinen tuskien taival se on kuulkaa ollut.

Alkukesästä ostin ihanaa keltaista kissakangasta, joka saksalaiseen tapaan oli niin kapeaa, että yhdestä metristä ei riittänyt koko pesään. Kahta metriä en raaskinut ostaa, kun pesä kuitenkin menee vain vähän aikaa. Tarkoitus oli löytää joku toinen kiva mutta halvempi kangas kaveriksi. No ei löytynyt. Tai ehken vain jaksanut etsiä.

Heinäkuisella toivioretkellä Tallinnan Karnaluksiin tulin ostaneeksi harmaavalkoista ihanaa lammaskangasta. Ihan koko pesää varten. Sekä ihanaa keltavalkoraidallista vinonauhaa. Varmuuden vuoksi ostin myöhemmin vielä pätkän harmaavalkopilkullista kangasta lampaiden kaveriksi.

Kotiin päästyäni ryhdyin töihin. Ohjeena käytin tätä Me, Myself & I -blogin ohjetta.

Leikkelin iltamyöhällä kaavan ja kankaan ja totesin, että eihän sitä pilkkukangasta ole tarpeeksi pesän toista puolta varten. Mutta eihän se haittaa, koska lammaskangasta on niin paljon. Surruuttelin menemään ja koska minulla ei ollut vanua pesän täyttämiseen, homma jäi muutamaksi päiväksi seisomaan. Välillä katselin pesää ja ihmettelin sen lyhyyttä. Lopulta mittasin pesän ja totesin, että ei siihen mahdu edes vastasyntynyt. Oli käynyt "pieni" mittavirhe kaavaa piirtäessä. Siinä meni lammaskangas ja keltavalkoraidallinen vinonauha. Morjens.

Palasin takaisin keltaisen kissakankaan ääreen. Tein retken kankaan ostopaikkaan Hermannplatzin Karstadt-tavarataloon, jonka kangasosastolla on hävyttömän paljon ihania puuvillakankaita ja ostin metrin siedettävää alekangasta pesän toista puolta varten.

Kaavan piirsin uudelleen päiväaikaan, että aivotkin olivat vielä hommassa mukana, ja tein siitä jopa hiukan pidemmän kuin ohjeessa. Tänään ompelin. Ja purin. Tuli ommeltua vinonauhan toinen reuna ensin pöhkön värisellä langalla. Purkamisessa meni tunti jos toinenkin, kiitos mm. puutuvien sormenpäiden. Ompelin uudelleen. Jossain vaiheessa ulkopuolelle tarkoitettu kissakangas hyppäsi sisäpuolelle, sillä niin päin pesä näytti kivemmalta.

Ja lopulta pesä oli valmis! Ei täydellinen ollenkaan, mutta varmasti ihan kelvollinen. Jos kärsivällisyys vielä riittää ja löydän jostain kosteussuojakangasta, voisin ommella pesään muutaman irtopatjan. Mallivauvamme ei juuri pissaile eikä puklaile, mutta epäilen, että oikean vauvan kanssa tilanne voi olla vähän toinen.

Entä mitä tästä opimme?
A) Olisi vaan kannattanut alunperin ostaa sitä kivaa kissakangasta tarpeeksi.
B) Kaavat piirrän tästä lähin päiväaikaan ja muutenkin hereillä ollessa.