Babynest jouluvauvalle

Melko pian positiivisen raskaustestin jälkeen mielessäni alkoi siintää kuva babynestistä. Hoon odotuksen aikaan neljä vuotta sitten en ollut sellaisista kuullutkaan ja vaikka olisinkin, tuskin olisin tullut sellaista ommelleeksi kun en muutenkaan mitään ommellut.

Tänään jouluvauvan babynest vihdoin valmistui, mutta aikamoinen tuskien taival se on kuulkaa ollut.

Alkukesästä ostin ihanaa keltaista kissakangasta, joka saksalaiseen tapaan oli niin kapeaa, että yhdestä metristä ei riittänyt koko pesään. Kahta metriä en raaskinut ostaa, kun pesä kuitenkin menee vain vähän aikaa. Tarkoitus oli löytää joku toinen kiva mutta halvempi kangas kaveriksi. No ei löytynyt. Tai ehken vain jaksanut etsiä.

Heinäkuisella toivioretkellä Tallinnan Karnaluksiin tulin ostaneeksi harmaavalkoista ihanaa lammaskangasta. Ihan koko pesää varten. Sekä ihanaa keltavalkoraidallista vinonauhaa. Varmuuden vuoksi ostin myöhemmin vielä pätkän harmaavalkopilkullista kangasta lampaiden kaveriksi.

Kotiin päästyäni ryhdyin töihin. Ohjeena käytin tätä Me, Myself & I -blogin ohjetta.

Leikkelin iltamyöhällä kaavan ja kankaan ja totesin, että eihän sitä pilkkukangasta ole tarpeeksi pesän toista puolta varten. Mutta eihän se haittaa, koska lammaskangasta on niin paljon. Surruuttelin menemään ja koska minulla ei ollut vanua pesän täyttämiseen, homma jäi muutamaksi päiväksi seisomaan. Välillä katselin pesää ja ihmettelin sen lyhyyttä. Lopulta mittasin pesän ja totesin, että ei siihen mahdu edes vastasyntynyt. Oli käynyt "pieni" mittavirhe kaavaa piirtäessä. Siinä meni lammaskangas ja keltavalkoraidallinen vinonauha. Morjens.

Palasin takaisin keltaisen kissakankaan ääreen. Tein retken kankaan ostopaikkaan Hermannplatzin Karstadt-tavarataloon, jonka kangasosastolla on hävyttömän paljon ihania puuvillakankaita ja ostin metrin siedettävää alekangasta pesän toista puolta varten.

Kaavan piirsin uudelleen päiväaikaan, että aivotkin olivat vielä hommassa mukana, ja tein siitä jopa hiukan pidemmän kuin ohjeessa. Tänään ompelin. Ja purin. Tuli ommeltua vinonauhan toinen reuna ensin pöhkön värisellä langalla. Purkamisessa meni tunti jos toinenkin, kiitos mm. puutuvien sormenpäiden. Ompelin uudelleen. Jossain vaiheessa ulkopuolelle tarkoitettu kissakangas hyppäsi sisäpuolelle, sillä niin päin pesä näytti kivemmalta.

Ja lopulta pesä oli valmis! Ei täydellinen ollenkaan, mutta varmasti ihan kelvollinen. Jos kärsivällisyys vielä riittää ja löydän jostain kosteussuojakangasta, voisin ommella pesään muutaman irtopatjan. Mallivauvamme ei juuri pissaile eikä puklaile, mutta epäilen, että oikean vauvan kanssa tilanne voi olla vähän toinen.

Entä mitä tästä opimme?
A) Olisi vaan kannattanut alunperin ostaa sitä kivaa kissakangasta tarpeeksi.
B) Kaavat piirrän tästä lähin päiväaikaan ja muutenkin hereillä ollessa.