Punahuivi ja piparipipo

Se on ollut tämä vuoden alku näemmä kiireistä aikaa, kun joululahjaneuleiden esittelykin on unohtunut. No, parempi myöhään ja niin edelleen.

Viime jouluksi tein yllättävän paljon lahjoja itse. Puoliso sai kolme itse ommeltua t-paitaa, joista kukaan ei luonnollisestikaan ole muistanut kuvia ottaa. Sen lisäksi neuloin hänelle punaisen kaulahuivin Cascade Heathers -langasta. Ihanasta ja täydellisen punaisesta sävystä nimeltä Christmas Red. Lankaa huiviin meni pikkunöttöstä vaille 200 grammaa. Ohjeen sovelsin itse, sillä halusin jonkun nopeasti neulottavan suikulan. Huiviin tuli siis kuusi erilaista pintaneulepätkää.

Pari vuotta sitten neuloin Hoolle piparipipon, joka on osoittautunut melkoisen mieluisaksi. Tai ei se sitä alkuun ollut, mutta viime aikoina hän on tykännyt pipoa käyttää. Se kuitenkin alkoi käydä vähän pieneksi eikä oikein enää yltänyt korville. Joten tein siis uuden samanmoisen hiukan isompana.

Pipo on neulottu kaksinkertaisella langalla Hjertegarnin Extrafine Merino 120 -langasta ja siitä tulikin mukavan paksu. Ihan sattumalta tulin ostaneeksi samoja värejä tähän uuteen pipoon, mitä vanhassakin oli. Mutta ei tuo ole loppukäyttäjää haitannut, sillä ihan yhtä mieluisa on ollut tämä uusikin piparipipo. Tupsuun hoksasin laittaa sekaan heijastinlankaa. Se maastoutuu aika hyvin vaaleanpunaisen sekaan mutta näkyy hyvin tarpeen tullen.

Näiden neulomusten lisäksi tein Hoolle merinovillaisen kaulurin, joka ei ole erityisen kuvauksellinen mutta kovassa käytössä se on ollut. Eikä kutita ajoittain varsin herkkähipiäistä vipeltäjäämme.

Kuvat on muuten otettu jo tammikuun puolivälissä. Ei täällä enää noin pakkasellisen näköistä ole.

Villasukkakavalkadi

Tämän vuoden neulomukset ovat olleet vähissä ja huhtikuussa aloittamani äitienpäiväsukat ovat edelleen kesken. Vauva tarvitsi kuitenkin uudet villasukat ja vaikka en ihan hirveästi tykkää junasukkia neuloa, päädyin kuitenkin siihen malliin, sillä ne saattavat jopa pysyä jalassa.

Langaksi valikoitui Berliinistä viime vuoden keväällä ostettu Bremont Camino Alpaca -lanka. Taisin silloin ostaa nämä kaksi kerää Hoon sukkia ajatellen ja hän sai valita väritkin, mutta toisin kävi. Hiukan tuollaiset värioksennussukat näistä tuli, mutta kaksinkertaisella langalla neulottuina aivan varmasti lämpimät. Mikä lienee pääasia.

Junasukat eivät valmistuneet ihan tuosta vaan ja toisen sukan puolivälissä tulikin pitempi tuumaustauko. Siinä välissä sain aikaan jotain ihan muuta...

Lokakuussa Niina Laitinen järjesti taas Taimitarha-facebookryhmässä yhteisneulonnan ja jossain mielenhäiriössä päätin osallistua. Kaksilla sukilla, tietenkin... Koska lähipiiriin ei taida kuulua kauheasti sinisestä väristä pitäviä miespuolisia, meni ohjeen mukainen värimaailma uusiksi. Ylemmän kuvan musta-puna-valkoiset neuloin Donille. Värinvalinnassa turvauduin lempijääkiekkojoukkueen väreihin, vaikka ensin aioin tehdä jotain vihertävää. Alemman kuvan sukat taas matkasivat Itä-Suomeen omalle isälleni. Hänkin pitää punaisesta ja vaihtelun vuoksi valitsin sukkiin harmaan kaveriksi pinkkiä.

Molempiin sukkiin tein vähän muutoksia kuvioihin, mustapohjaisiin ehkä enemmän. Lankana sukissa on 7 Veljestä, vaikka en langan ylin ystävä olekaan. Suurin hankaluus näissä sukanneulonnoissa on aina koon valinta. Jos teen ohjeen mukaisella puikkokoolla, mahtuu kaksi jalkaa yhteen sukkaan. Huolimatta siitä, että oma kengänkokoni on akselilla 42-43. Isän sukkia en ole päässyt näkemään käytännössä, mutta Donin sukista tuli hiukan turhan napakat, ainakin nilkan kohdalta. Sen verran olen kuitenkin kirjoneuleen neulojana kehittynyt, että nyt sukat menevät jalkaan vaikka eivät ihan optimaaliset olisikaan.

Seuraava käsityöprojekti olisi saada ommeltua pikkuväelle koltut joulukorttikuvien ottamista varten. Tänään sain koltut jo leikattua, katsotaan minkä vuoden jouluksi ne valmistuvat...

Oravia boksereissa

Suurinta huutoa ompelumaailmassa on näyttänyt viime aikoina olevan bokserien ompeleminen. Tottahan minäkin innostuin siitä ja lopputuloksena olivat nämä oravakalsarit Donille.

Ensimmäisen prototyypin askartelin ihan itse vanhojen kalsareiden pohjalta, mutta sitten löysin Kangaskapinan ilmaisen kaavan ja homma muuttui helpommaksi. Parannettavaa tosin vielä jäi, sillä loppukäyttäjän mukaan takaosa on hiukan liian matala. Ensi kerralla saatan myös vaivautua harsimaan vyötärökuminauhan ensin kiinni, sillä nyt ompelujälki ei oikein kestä lähempää tarkastelua. Toivottavasti kuminauha kestää edes kiinni...

Yleisesti ottaen olen ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni ja vähän häiriintyneellä tavalla bokserit ovat ihan hienon näköisetkin. Vaikka jotenkin tuo oravakangas tuntuisi istuvan vielä paremmin pitkiin kalsareihin.


Kuminauha tilattu Jyväskylän kangaskaupan verkkokaupasta
Kangas tilattu Tiny Vikingsin verkkokaupasta