Mäyrä-hiiop

Elämäni kolmas Hiiop-jumpsuit valmistui jouluvauvallemme Taimelle. Käyttöön se ei ihan heti pääse, sillä haalari on kokoa 80 ja mennee ensi syksynä, mikäli Taimen kasvu yhtään on samansuuntaista kuin isosisko Hoolla.

Mäyräkuvioisen softshell-kankaan ostin kesällä Tallinnasta, Karnaluksista. Myöhemmin selvisi, että samaa kangasta saa kyllä Suomestakin, eli se siitä eksotiikasta... Berliinin softshell-valikoiman löysin vasta myöhemmin, joten siitä ei tässä projektissa iloa ollut.

Levensin lahkeita ja hihoja jonkin verran, että alle mahtuu paremmin kerroksia. En tosin hoksannut pidentää hihoja ja lahkeita, joten jouduin sitten ompelemaan erilliset kuminauhakujat. Ensin harkitsin oranssia resoria, mutta sehän kastuu saman tien kun osuu maahan.

Käytin tässä haalarissa ensimmäistä kertaa ikinä metrivetoketjua ja sehän osoittautui ihan kelpo tuttavuudeksi. Vetskarin alaosasta tuli huomattavasti kivempi kankaisen stopparin kanssa ja olihan haarasaumakin miljoona kertaa helpompi ommella, kun ei tarvinnut vetoketjun päältä surruuttaa.

Kaikenlaista pikkuvikaa tästä(kin) tekeleestä löytyy, mutta ihan kiva lopputulos kuitenkin on. Ajaa toivottavasti myös asiansa sitten, kun loppukäyttäjä haalarin täyttää.

Myrskyisä Hiiop

Tämä ensimmäinen Hiiop-haalari taisi valmistua jo viime vuoden puolella, mutta en ole koskaan saanut esiteltyä sitä täällä blogissa. Teknisesti se on aika vaatimaton suoritus, onhan se ommeltu vanhalla ompelukoneellani, jolla ei kovin kummoista jälkeä enää saanut aikaan. Saatika että olisin itse ollut tuolloin vielä kovin kummoinen ompelija. Muuten haalari on kyllä ollut mainio.

Hoo valitsi itse kankaan ja se varmasti on edesauttanut haalarin käyttöä. Hän osaa myös pukea sen oikein hyvin ja välillä kylvyn jälkeen käy kiskomassa sen päälleen. Automatkoilla haalari on ollut erittäin toimiva. Vetoketjuun oli pakko ripustaa tuollainen lammaskillutin, Hoo kun rakastaa lampaita.

Haalari on ommeltu Noshin Myrsky-joustocollegesta ja trikoo sekä resori ovat myös Noshin. Pesuista huolimatta kangas on pysynyt erinomaisessa kuosissa. Haalari on kokoa 104 nyt kun Hoo on miltei 105-senttinen, alkaa se hiukan käydä vartalo-osasta kittanaksi. Hihoissa pituutta riittää vielä hyvin ja lahkeetkin menettelevät, joten ei minulla vielä ole hirveä kiire ommella uutta Hiiopia Hoolle.

Monikansallinen Hiiop

Monen muun lastenvaateompelijan tapaan olen ihastunut Jujunan Hiiop-haalariin. Ensimmäisen kappaleen tein viime talvena Hoolle, mutta se on näköjään talven pimeydessä jäänyt kuvaamatta ja blogiin laittamatta. Ehkä vielä joskus.

Halusin tehdä Hiiopin myös uudelle tulokkaalle. Vaikein vaihe taisi olla se kankaan valinta, mutta lopulta päädyin tähän suloiseen valaskankaaseen. Luulen, että ostin sen idee.creativmarkt -kaupasta KaDeWen tavaratalon kyljestä. Resori taisi löytyä myös täältä Berliinistä mutta hupun oranssin trikoon ostin Tallinnan retkeltämme Karnaluksista. Ja kaava tosiaan on suomalainen, eli aika monikansallinen tuotos tästä lopulta tuli.

Vetoketjun laittaminen tuotti luonnollisesti vähän ongelmia, mutta se kai kuuluu vetoketjujen olemukseen. Pieni virhe sinne jäikin, mutta tuskin haittaa menoa. Kuvion kohdistamista yritin kerrankin ja etukappaleessa se jotenkin onnistuikin, hupussa ja takapuolella taas ei. Ehkä ensi kerralla.

Alunperin aioin tehdä haalarin koossa 56, sillä ainakin tuo Hoolle tehty on kestänyt hyvin käytössä vaikka puolessa vuodessa on useampi sentti tullutkin käyttäjälle lisää mittaa. Hoolta jääneestä vauvanvaatevarastosta löytyi kuitenkin kolme noin 56-senttistä haalaria, joten tein tämän Hiiopin koossa 62. Hiiop-innostuksesta kertonee jotain se, että yhtenä päivänä leikkelin kaavat valmiiksi kolmessa eri koossa tulevaisuutta ajatellen... Se oli kyllä aika puuduttavaa hommaa, mutta onneksi ompeleminen on sitten kivempaa.

Aurinkoinen Mtoto / Vuosi väriterapiaa

KELTAINEN TOUKOKUU

Vuosi väriterapiaa -haasteeseen osallistuminen on ollut kohdallani vähän laiskanpulskeaa, kun muutto veikin odotettua enemmän energiaa. Toukokuun keltainen haastetyö kyllä valmistui toukokuun puolella, mutta postaaminen on jäänyt. Mutta annettakoon se minulle anteeksi.
 
Tämä toinen raskaus näyttää eroavan ensimmäisestä monella tapaa. Ilonani ovat olleet liki kaikki mahdolliset alkuraskauden vaivat ja sen lisäksi ei neulominenkaan suju niin kuin ensimmäisellä kerralla.

Hoota odottaessa aloitin ensimmäisen vauvaneuleen liki samana päivänä kun tein positiivisen raskaustestin. Neule oli valmis raskausviikolla viisi. Alku meni tälläkin kertaa samoin. Plussatestipäivänä kävin ostamassa lankaa (sillä eihän vanhoista langoista nyt mitään voi uudelle vauvalle aloittaa...) ja seuraavana päivänä Mtoto Overalls (Ravelry-linkki) pääsi puikoille.

Mutta se haalarin valmistuminen! Se kesti. Ja kesti. Ja kesti. Meni peräti kuusi viikkoa saada valmiiksi tämmöinen pikkuruinen haalari! Mutta nyt se lopultakin on valmis.

Langan menekki oli, sanotaanko tarkasti laskettu. Sata grammaa Schachenmayrin Merino Extrafine 120 -lankaa riitti juuri ja juuri. Toisen olkaimen loppu on neulottu päättelyistä ylijääneistä langanpätkistä, mutta kuten sanoin, lanka riitti. Nyt vain odotellaan joulukuuta ja sitä, miten käytännölliseksi tai epäkäytännölliseksi tällainen haalari vastasyntyneellä osoittautuu.

Riemuhaalarin paluu

Lauantaina sain vihdoin valmiiksi Hoon villahaalarin. Nimesin sen luontevasti Riemuhaalari kakkoseksi, koska viimetalvinen oli riemukkaan värityksensä ansiosta se ykkönen.

Jos ensimmäinen Riemuhaalari valmistui alle kahdessa viikossa, tässä meni melkein kolme kuukautta... syystä että tätä on purettu ja neulottu ja purettu. Ensimmäinen versio paljastui liian leveäksi ja lyhyeksi siinä vaiheessa kun olin neulonut sitä miltei kainaloon asti. Vähensin silmukoita ja vaihdoin vähän raitojen järjestystä ja leveyttä ja sitten alkoi näyttää paremmalta. Hihojakin neuloin muutamaan otteeseen kun olivat ensin liian lyhyet. Nyt ovat sitten hiukan liian pitkät. Raitalangat uhkasivat loppua kesken, joten tein yläosasta mustan. Sitten ostin vähän liian lyhyen vetoketjun ja kun se oli paikallaan totesin, että koko vartalo-osa olisi voinut olla hiukan pitempi. Kaula-aukon ympärys luonnollisesti kutittaa Hoota...

Ei siis mikään helpoin neulontamatka, mutta nyt se on valmis ja se on lämmin ja se saa kelvata niin kauan kun mahtuu päälle. Ensi talveksi en ehkä enää viitsi haalaria neuloa, mutta hei, minähän voin ommella semmoisen merinovillakankaasta!

Riemuhaalari II

Ohje Dropsin Happy Days -haalari
(ohjetta on tosin muokattu niin paljon, etten tiedä onko alkuperäisestä enää mitään mukana)

Lankana Dropsin Karisma, jota kului yhteensä noin 800 g

Puikot 3,5 mm ja 4 mm