Monikansallinen Hiiop

Monen muun lastenvaateompelijan tapaan olen ihastunut Jujunan Hiiop-haalariin. Ensimmäisen kappaleen tein viime talvena Hoolle, mutta se on näköjään talven pimeydessä jäänyt kuvaamatta ja blogiin laittamatta. Ehkä vielä joskus.

Halusin tehdä Hiiopin myös uudelle tulokkaalle. Vaikein vaihe taisi olla se kankaan valinta, mutta lopulta päädyin tähän suloiseen valaskankaaseen. Luulen, että ostin sen idee.creativmarkt -kaupasta KaDeWen tavaratalon kyljestä. Resori taisi löytyä myös täältä Berliinistä mutta hupun oranssin trikoon ostin Tallinnan retkeltämme Karnaluksista. Ja kaava tosiaan on suomalainen, eli aika monikansallinen tuotos tästä lopulta tuli.

Vetoketjun laittaminen tuotti luonnollisesti vähän ongelmia, mutta se kai kuuluu vetoketjujen olemukseen. Pieni virhe sinne jäikin, mutta tuskin haittaa menoa. Kuvion kohdistamista yritin kerrankin ja etukappaleessa se jotenkin onnistuikin, hupussa ja takapuolella taas ei. Ehkä ensi kerralla.

Alunperin aioin tehdä haalarin koossa 56, sillä ainakin tuo Hoolle tehty on kestänyt hyvin käytössä vaikka puolessa vuodessa on useampi sentti tullutkin käyttäjälle lisää mittaa. Hoolta jääneestä vauvanvaatevarastosta löytyi kuitenkin kolme noin 56-senttistä haalaria, joten tein tämän Hiiopin koossa 62. Hiiop-innostuksesta kertonee jotain se, että yhtenä päivänä leikkelin kaavat valmiiksi kolmessa eri koossa tulevaisuutta ajatellen... Se oli kyllä aika puuduttavaa hommaa, mutta onneksi ompeleminen on sitten kivempaa.

Babynest jouluvauvalle

Melko pian positiivisen raskaustestin jälkeen mielessäni alkoi siintää kuva babynestistä. Hoon odotuksen aikaan neljä vuotta sitten en ollut sellaisista kuullutkaan ja vaikka olisinkin, tuskin olisin tullut sellaista ommelleeksi kun en muutenkaan mitään ommellut.

Tänään jouluvauvan babynest vihdoin valmistui, mutta aikamoinen tuskien taival se on kuulkaa ollut.

Alkukesästä ostin ihanaa keltaista kissakangasta, joka saksalaiseen tapaan oli niin kapeaa, että yhdestä metristä ei riittänyt koko pesään. Kahta metriä en raaskinut ostaa, kun pesä kuitenkin menee vain vähän aikaa. Tarkoitus oli löytää joku toinen kiva mutta halvempi kangas kaveriksi. No ei löytynyt. Tai ehken vain jaksanut etsiä.

Heinäkuisella toivioretkellä Tallinnan Karnaluksiin tulin ostaneeksi harmaavalkoista ihanaa lammaskangasta. Ihan koko pesää varten. Sekä ihanaa keltavalkoraidallista vinonauhaa. Varmuuden vuoksi ostin myöhemmin vielä pätkän harmaavalkopilkullista kangasta lampaiden kaveriksi.

Kotiin päästyäni ryhdyin töihin. Ohjeena käytin tätä Me, Myself & I -blogin ohjetta.

Leikkelin iltamyöhällä kaavan ja kankaan ja totesin, että eihän sitä pilkkukangasta ole tarpeeksi pesän toista puolta varten. Mutta eihän se haittaa, koska lammaskangasta on niin paljon. Surruuttelin menemään ja koska minulla ei ollut vanua pesän täyttämiseen, homma jäi muutamaksi päiväksi seisomaan. Välillä katselin pesää ja ihmettelin sen lyhyyttä. Lopulta mittasin pesän ja totesin, että ei siihen mahdu edes vastasyntynyt. Oli käynyt "pieni" mittavirhe kaavaa piirtäessä. Siinä meni lammaskangas ja keltavalkoraidallinen vinonauha. Morjens.

Palasin takaisin keltaisen kissakankaan ääreen. Tein retken kankaan ostopaikkaan Hermannplatzin Karstadt-tavarataloon, jonka kangasosastolla on hävyttömän paljon ihania puuvillakankaita ja ostin metrin siedettävää alekangasta pesän toista puolta varten.

Kaavan piirsin uudelleen päiväaikaan, että aivotkin olivat vielä hommassa mukana, ja tein siitä jopa hiukan pidemmän kuin ohjeessa. Tänään ompelin. Ja purin. Tuli ommeltua vinonauhan toinen reuna ensin pöhkön värisellä langalla. Purkamisessa meni tunti jos toinenkin, kiitos mm. puutuvien sormenpäiden. Ompelin uudelleen. Jossain vaiheessa ulkopuolelle tarkoitettu kissakangas hyppäsi sisäpuolelle, sillä niin päin pesä näytti kivemmalta.

Ja lopulta pesä oli valmis! Ei täydellinen ollenkaan, mutta varmasti ihan kelvollinen. Jos kärsivällisyys vielä riittää ja löydän jostain kosteussuojakangasta, voisin ommella pesään muutaman irtopatjan. Mallivauvamme ei juuri pissaile eikä puklaile, mutta epäilen, että oikean vauvan kanssa tilanne voi olla vähän toinen.

Entä mitä tästä opimme?
A) Olisi vaan kannattanut alunperin ostaa sitä kivaa kissakangasta tarpeeksi.
B) Kaavat piirrän tästä lähin päiväaikaan ja muutenkin hereillä ollessa.

Maksimekkoharjoitus

Maksimekon löytäminen tällaiseen 187-senttiseen vartaloon on aikamoinen ponnistus. Itse asiassa en ole edes jaksanut etsiä sellaista valmiina. Nyt kun tämä ompelutaito on löytynyt, hoksasin, että minähän voin tehdä maksimekon itse!

Kuten kuvista näkyy, se ei kuitenkaan ole ihan niin helppoa... Ostin alkukesästä paikallisesta Stoff und Stil -kaupasta tuollaista "yöpaitatrikoota", josta en vieläkään ole varma, onko se kivaa vai kamalaa. Hinta oli kuitenkin kohtuullinen, kangasta kun menee tässä pituudessa jonniin verran. Mieluiten olisi ostanut jotakin isokukkaista kangasta, mutta sellaisten kuosien löytäminen on ainakin toistaiseksi ollut vähän vaikeaa täällä Saksassa.

Kaavana tässä on se sama tuttu Kangaskapinan Meri-mekko, jota jatkoin reippaalla kädellä. Jatkopala ei mennyt ihan taiteen sääntöjen mukaan, sillä helma hiukan pussittaa sivuista, mutta kyllä tästä ihan kelvollinen koekappale tuli. Mutta se pituus. Sitä olisi tosiaan voinut olla vielä hiukan enemmän, mutta jotenkin en vaan osannut leikata tarpeeksi pitkää helmaa. Verrattuna kaupan maksimekkoihin tämä on kuitenkin jo huikeaa parannusta!

Kuvat otimme tällä kertaa keskustan museosaarella Alte Nationalgalerien vieressä kulkevalla käytävällä.

Pikkuihmisen pyörähtelymekko

Hoosta on tullut mekkoihminen. Jos hän saisi päättää, hänellä olisi aina mekko päällä. Siihen saumaan yritin puskea ompelemalla kesäkuun lopulla hänelle kirsikkakankaasta koltun. Ja täytyy sanoa, että kerrankin onnisti. Mekko on ollut aika suuressa suosiossa ja kyllähän se onkin kiva. Pyörähtää oikein hyvin, mikä taitaa olla pikkuihmisten koltuissa yksi tärkeimmistä ominaisuuksista.

Kaava tähän Cnidaria-mekkoon löytyy Ottobren numerosta 3/2017. Hihansuiden resorien kanssa oli vähän hankaluuksia eikä niistä ihan täydellisiä tullutkaan. Ei se menoa kuitenkaan haittaa. Hoo sai itse valita resorikankaan ja lopputuloksena niitä olikin sitten kolme. Hyvin keltainen, pinkki ja oranssi resori mekkoon kuitenkin sopivat. Kirsikkakangas on by Grazielan ja ostin sen taannoin lähikangaskaupastamme Bunte Fetzenistä. Jolla on muuten verkkokauppakin.

Berliinittären huivi

Don oli kesäkuun lopulla viikon verran työmatkalla Hampurissa ja minä kökötin kotona Berliinissä Hoon kanssa. Nimenomaan kökötin, sillä Donin lähtöpäivänä alkoi kurkkukipu, joka paheni viikon loppua kohti. Samoihin aikoihin alkoivat myös aikamoiset monsuunisateet, joten ei ollu kauheasti asiaa leikkipuistoonkaan.

Mutta eipä tuo haitannut. Sain nimittäin neulottua tämän Interlude-huivin (Ravelry-linkki) viidessä päivässä (ja tilattua myös langat toiseen samanmoiseen...). Huivista tuli aika ihana, vaikka värivalinta ihmetytti vähän itseänikin. Niin käy aina välillä. Huivi oli hirmu helppo neuloa ja siitä tuli mukavan iso. Just semmoinen berliinittären talvihuivi, mitä toivoinkin. Lanka oli minulle uusi tuttavuus, Cascade 220 Heathers, mutta ystävyytemme jää tuskin tähän.

Interlude

Cascade Yarns 220 Heathers, sävyt 9341 Garnet, 9452 Summer Sky ja 2450 Mystic Purple

kutakin hiukan alle 100g

4,5 mm puikot

Mekko x 3

Alkukesästä löysin sen Täydellisen Mekkokaavan, joka onkin ollut ahkerassa käytössä. Samalla kaavalla, eli Kangaskapinan Meri-mekon kaavalla, olen tehnyt jo yhteensä viisi mekkoa. Yksi kivoimmista on ollut tämä Paapiin Hilda-kankaasta tehty, mutta eivät nämä muutkaan huonoja ole.

Yllä oleva harmaa versio on ommeltu Paapiin Omenapihasta. Kangas on hirmu kiva, mutta jotenkin tuo harmaus järkytti ensi alkuun. Nyt olen kyllä jo oppinut elämään sen kanssa.

Keltainen Paapiin Lumme-kangas putkahti possupussista ja siitä tein hihattoman "helleversion". Luulin aluksi, että kangas oli kakkoslaatuista, sillä siellä täällä näkyy harmaita laikkuja. Lopulta selvisi, että toheloin itse esipesussa. Kaksi muuta saman possupussin kangasta oli myös pesun jäljiltä laikukkaita ja koska olin ne etukäteen tarkistanut, ainoa mahdollinen selitys on siinä, että esipesin ne liian alhaisessa lämpötilassa. Harmittaa kyllä, mutta onneksi Lumme-mekosta tuli kuitenkin ihan kelvollinen.

Ihan pelkästään Kangaskapinan mekkokaavalla en ole mennyt. Tammikuussa vielä Suomessa asuessamme ostin Ehta-mekon kaavan ja silloin ehdin ommella jo yhden mekon ja yhden collegepaidan. Ehdin myös leikellä palaset toiseen mekkoon Noshin ruosteen värisestä joustocollegesta, mutta muutto ajoi päälle ja mekko jäi silloin ompelematta.

Alkukesästä mekon palaset tulivat vastaan ja sain sen lopulta ommeltua. Mekon kokonumero on ajalta ennen raskautta, joten tällä hetkellä kolttu on vähän tuollainen makkarankuori (ryppyinen makkarankuori, meillähän ei juuri harrasteta silittämistä). Kyllä sitä pitämään kuitenkin pystyy ja Jouluvauvan tulon jälkeen toivottavasti vielä paremmin.

Taskunsuihin ja kaula-aukkoon laitoin keltaista resoria. Värikontrastista tuli aika laimea, mutta onpahan nyt edes vähän jotain jippoa koltussa.

Pastelliraitasukat

En yleensä ole tämän erään kotimaisen lankavalmistajan tuotteiden suurin ihailija, mutta kesälomalla ihminen joskus heltyy. Niin kävi minullekin ja sorruin loman alussa ostamaan useamman kerän lankaa. Olin ottanut kotoa Berliinistä mukaan yhden kirjoneulesukkien ohjeen, mutta ei se sitten oikein lähtenyt. Ihastuin nimittäin tähän vaaleanharmaaseen ja hennon pastelliseen pätkävärjättyyn lankaan, eikä niistä saanut tolkullista kirjoneuletta sitten millään.

Neljästi taisin joutua aloittamaan ensimmäistä sukkaa, ennen kuin lopputulos alkoi näyttää halutulta. Ja täytyy sanoa, että näistä tuli yhdet kivoimmista sukista ikinä. Erityisen ilahtunut olen kantapäästä, johon ei tullut yhtään reikää, vaikka yleensä niitä tuppaa sinne jostain ilmaantumaan. Kantalappu on siis neulottu ristiinvahvistettuna, molemmissa reunoissa kolme silmukkaa ainaoikeaa. Ihan varmasti teen samalla tavalla toistekin, kun se kerran näin hyvin toimii.

Kesälomaamme kotomaassa on nyt neljä viikkoa takana ja yksi edessä. Jouluvauvalle on tullut neulottua myös kaikenlaista, niistä lisää jahka saan kuvia. Facebookissa uhosin jo postausta alkuviikkoisesta Tallinnan kangaskauppamatkastamme, sellaista siis on myös tiedossa. Ja huomenna suuntaan ystävän kanssa Ommellisen kangaskaupan avajaisiin... Siellä saattaa käydä huonosti. :)

Pastelliraitasukat

Novita Nalle ja Novita Nalle Taika, menekki ehkä noin puoli kerää kumpaakin

3 mm puikot

Joustimessa 56 silmukkaa, muutoin 52