Punahuivi ja piparipipo

Se on ollut tämä vuoden alku näemmä kiireistä aikaa, kun joululahjaneuleiden esittelykin on unohtunut. No, parempi myöhään ja niin edelleen.

Viime jouluksi tein yllättävän paljon lahjoja itse. Puoliso sai kolme itse ommeltua t-paitaa, joista kukaan ei luonnollisestikaan ole muistanut kuvia ottaa. Sen lisäksi neuloin hänelle punaisen kaulahuivin Cascade Heathers -langasta. Ihanasta ja täydellisen punaisesta sävystä nimeltä Christmas Red. Lankaa huiviin meni pikkunöttöstä vaille 200 grammaa. Ohjeen sovelsin itse, sillä halusin jonkun nopeasti neulottavan suikulan. Huiviin tuli siis kuusi erilaista pintaneulepätkää.

Pari vuotta sitten neuloin Hoolle piparipipon, joka on osoittautunut melkoisen mieluisaksi. Tai ei se sitä alkuun ollut, mutta viime aikoina hän on tykännyt pipoa käyttää. Se kuitenkin alkoi käydä vähän pieneksi eikä oikein enää yltänyt korville. Joten tein siis uuden samanmoisen hiukan isompana.

Pipo on neulottu kaksinkertaisella langalla Hjertegarnin Extrafine Merino 120 -langasta ja siitä tulikin mukavan paksu. Ihan sattumalta tulin ostaneeksi samoja värejä tähän uuteen pipoon, mitä vanhassakin oli. Mutta ei tuo ole loppukäyttäjää haitannut, sillä ihan yhtä mieluisa on ollut tämä uusikin piparipipo. Tupsuun hoksasin laittaa sekaan heijastinlankaa. Se maastoutuu aika hyvin vaaleanpunaisen sekaan mutta näkyy hyvin tarpeen tullen.

Näiden neulomusten lisäksi tein Hoolle merinovillaisen kaulurin, joka ei ole erityisen kuvauksellinen mutta kovassa käytössä se on ollut. Eikä kutita ajoittain varsin herkkähipiäistä vipeltäjäämme.

Kuvat on muuten otettu jo tammikuun puolivälissä. Ei täällä enää noin pakkasellisen näköistä ole.

Vuoden viimeiset villasukat ja lankarakastuminen

Tilasin joskus viime vuonna kokeilumielessä Tukuwool Sock -langasta sellaisen yllätyspaketin. Yllätyksen värimaailman (vihreä, tumman sininen, harmaa) ei ollut lähinnä omaa sydäntäni, mutta onneksi siskoni lempiväri on vihreä. Marraskuun lopulla sain vihdoin sukkainspiraation ja viime viikon lopulla sukat pääsivät uudellee omistajalleen.

Ohjeen sukkiin poimin Kotiliesi Käsityö -lehden numerosta 8/2018. Jonkin verran soveltelin ohjetta, mutta melko lailla sen mukaan menin. Aluksi minulla oli kuviossa mukana myös tummansininen, mutta sen neulominen oli jotenkin niin masentavaa, että jätin sen pois. Harmaata lankaa ei Tukuwoolina ollut tarpeeksi, joten ostin vihreiden kaveriksi Hjertegarnin Maro Antibakteriel -sukkalankaa. Se taitaa olla hippusen ohuempaaa kuin Tukuwool, mutta ei se kyllä missään näy.

Mutta se Tukuwool. Yhteiselomme tuskin jää tähän, sen verran ihanalta se tuntuu. Ja neulominenkin oli kivaa, jahka pääsin alkuun. Sukat ovat aika unelmanpehmeät ja toivottavasti myös lämpimät. Kaksinkertaisuudesta huolimatta sukat ovat aika ohuet, joten mahtunevat tarvittaessa myös kenkään.

Näissä merkeissä toivotan oikein villavaa uutta vuotta Villavaltakunnan ystäville!

Korkkikangaskokeiluja

Korkkikangasta on näkynyt siellä ja täällä ja nyt minäkin vihdoin uskaltauduin sitä kokeilemaan kun sain vision korkkikankaan ja pitsin yhdistämisestä. Sattumoisin menimme viikko sitten eräille kuusivuotissynttäreille ja niiden aattona sain aikaiseksi testata ideaani. Kaikenlaisille pussukoille tuntuu olevan aina tarvetta, joten ompelin synttärisankarille sellaisen. Ja kaveriksi tukkapompuloita.

Pitsikangas asettui korkin kaveriksi ihan mukavasti kun ompelin sen ensin reunaa pitkin kiinni korkkiin. Yhdistelmästä tuli mielestäni myös tosi kivan näköinen.

Samalla ompeluinnolla sain väkerrettyä uuden penaalin itselleni. Entinen oli ihan kaupasta ostettu ja se ehti palvella kai parikymmentä vuotta jos oikein laskin. Muovisessa ulkoasussa eivät vuodet juuri näkyneet, mutta sisäpuoli alkoi rispaantua.

Jonkunsorttinen laskuvirhe tuli tätä uutta penaalia ommellessa ja siitä tuli vähän pienempi mitä ajattelin. Koko onneksi kuitenkin riittää ihan sopivalle määrälle kyniä, joten ehkä virhe oli ihan hyvä juttu oikeastaan. Toinen virhe tuli vuorikankaan mittaamisessa ja vuori onkin hiukan liian iso useammasta pienennyksestä huolimatta. Mutta eipä se kyllä käytössä haittaa ollenkaan. Kuten ei sekään, että kulmat on käännetty fiilispohjalta. Lopputulos on ihan riittävän hyvä ja ainoa seikka mitä oikeasti kadun on se, että en jaksanut tehdä penaaliin enää minkäänlaista kahvaa. Ehkä sitten ensi kerralla.

Pienten kuusimekot

Ompeluinspiraatio iski pitkästä aikaa viikko sitten ja sen turvin sain ommeltua lapsukaisille mekot joulukorttikuvia varten. Kuusikankaan tilasin vuosi sitten Elvelyckanin alennusmyynnistä mutta se jäi silloin käyttämättä. Samansävyisen yksivärisen trikoon olin ihan vahingossa tilannut myös joskus viime talvena jostakin saksalaisesta verkkokaupasta. Tulipa käyttöä sillekin, sillä kuusikangas ei ihan riittänyt kahteen kolttuun.

Viisivuotiaan mekko on ommeltu Ottobren nro 4/12 Flow-mekon kaavalla ja vauvan mekko on Birdie Birdie Ottobresta 1/15. Sovituskuvia en edes yrittänyt ottaa, sen verran oli haasteita jo saada ne joulukorttikuvat otettua...

Villasukkakavalkadi

Tämän vuoden neulomukset ovat olleet vähissä ja huhtikuussa aloittamani äitienpäiväsukat ovat edelleen kesken. Vauva tarvitsi kuitenkin uudet villasukat ja vaikka en ihan hirveästi tykkää junasukkia neuloa, päädyin kuitenkin siihen malliin, sillä ne saattavat jopa pysyä jalassa.

Langaksi valikoitui Berliinistä viime vuoden keväällä ostettu Bremont Camino Alpaca -lanka. Taisin silloin ostaa nämä kaksi kerää Hoon sukkia ajatellen ja hän sai valita väritkin, mutta toisin kävi. Hiukan tuollaiset värioksennussukat näistä tuli, mutta kaksinkertaisella langalla neulottuina aivan varmasti lämpimät. Mikä lienee pääasia.

Junasukat eivät valmistuneet ihan tuosta vaan ja toisen sukan puolivälissä tulikin pitempi tuumaustauko. Siinä välissä sain aikaan jotain ihan muuta...

Lokakuussa Niina Laitinen järjesti taas Taimitarha-facebookryhmässä yhteisneulonnan ja jossain mielenhäiriössä päätin osallistua. Kaksilla sukilla, tietenkin... Koska lähipiiriin ei taida kuulua kauheasti sinisestä väristä pitäviä miespuolisia, meni ohjeen mukainen värimaailma uusiksi. Ylemmän kuvan musta-puna-valkoiset neuloin Donille. Värinvalinnassa turvauduin lempijääkiekkojoukkueen väreihin, vaikka ensin aioin tehdä jotain vihertävää. Alemman kuvan sukat taas matkasivat Itä-Suomeen omalle isälleni. Hänkin pitää punaisesta ja vaihtelun vuoksi valitsin sukkiin harmaan kaveriksi pinkkiä.

Molempiin sukkiin tein vähän muutoksia kuvioihin, mustapohjaisiin ehkä enemmän. Lankana sukissa on 7 Veljestä, vaikka en langan ylin ystävä olekaan. Suurin hankaluus näissä sukanneulonnoissa on aina koon valinta. Jos teen ohjeen mukaisella puikkokoolla, mahtuu kaksi jalkaa yhteen sukkaan. Huolimatta siitä, että oma kengänkokoni on akselilla 42-43. Isän sukkia en ole päässyt näkemään käytännössä, mutta Donin sukista tuli hiukan turhan napakat, ainakin nilkan kohdalta. Sen verran olen kuitenkin kirjoneuleen neulojana kehittynyt, että nyt sukat menevät jalkaan vaikka eivät ihan optimaaliset olisikaan.

Seuraava käsityöprojekti olisi saada ommeltua pikkuväelle koltut joulukorttikuvien ottamista varten. Tänään sain koltut jo leikattua, katsotaan minkä vuoden jouluksi ne valmistuvat...

Synttärijuhlamekko

Viime aikoina olen ommellut kaikenlaista, mutta ompelusten kuvaaminen on jäänyt vähemmälle. Toisaalta kestopikkuhousunsuojat ja kestokuukautissuojat eivät ehkä ole niitä kaikkein kuvauksellisimpia juttuja, mutta olen muutakin saanut aikaiseksi.

Tänään kävimme Hoon parhaan kaverin nelivuotissynttäreillä syömässä kakkua (minä) ja juoksemassa taloa ympäri (Hoo). Juhliin piti tietenkin ommella uusi mekko ja sen näet tuossa kuvassa. Kaava on vanha tuttu Kangaskapinan Meri ja kankaana tällä kertaa Paapiin petrooli Hilda.

Päivänsankarille veimme lahjaksi Hiiop-jumpsuitin, joka valmistui kaksi tuntia ennen juhlien alkua ja josta jäi tietenkin taiteellisemmat kuvat ottamatta. Lopputulos on mielestäin oikein kiva, vaikka kaikenlaista pikkuvikaa (minun mielestäni) haalarissa onkin. Kankaana on Noshin joustocollege ja Paapiin työkonetrikoo. Tämä taisi olla nyt viiden ompelemani Hiiop ja jahka saan Hoolle jo aikaa sitten leikkelemäni Hiiopin ommeltua, voisin pitää pienen tauon tästä kaavasta. Ehkä myös tuon Meri-mekon vaihtamista johonkin toiseen voisi harkita...

Kesäpaita x 4

Männä viikolla pääsi kesä yllättämään ihmisen ja huomasin, että vaatekaapista löytyy vain jostain syystä pienentyneitä t-paitoja. Sekä alkujaankin jo liian lyhkäisiä. No, onneksi kangasta on kertynyt vaatehuoneeseen, joten ryhdyin paidan ompeluun. Tai niitähän tuli lopulta yhteensä neljä.

Kaavan askartelin Kangaskapinan ilmaisen Meri-mekon pohjalta. Sen saman, jonka kaavalla viime kesänä ompelin ainakin tämän, tämän ja nämä mekot. Mitäpä sitä hyvää kaavaa vaihtamaan!

Hyviä tuli paidoistakin. Pilkukas kangas on Papun, muut Verson Puodin. Tuossa ensimmäisessä paidassa, jonka on ommeltu keltaisesta sielulinnusta, kokeilin vesiputouspääntien tekoa mutta se vaatii vielä jonniin verran harjoitusta.